Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä on ottanut voimakkaasti kantaa Helsingin poliisin toimintatapoihin, erityisesti sen ylikomisarion Jarmo Heinoseen, joka äskettäin kritisoi Helsingin kaupungin päätöstä olla tarjoamatta tilojaan ääriryhmien tapahtumille. Kivelä korostaa, että sisäministeriön on ensisijaisesti turvattava, että poliisi kannustaa kaupungin demokraattisia päätöksiä ja edistää yhdenvertaisuutta sen sijaan, että se kyseenalaistaa niitä.

Kivelä on erityisen huolissaan Sinimusta liike -nimisestä ryhmästä, jota hän kuvailee rasistiseksi ja fasistiseksi. Tämä liike on saanut aikaisemmin kritiikkiä pyrkimyksistään järjestää lukupiirejä Helsingin kirjastoissa, mikä on herättänyt monenlaista keskustelua kaupungin asukkaiden keskuudessa.

"Helsingissä on demokraattisesti päätetty jo kauan sitten, että tiloja ei anneta fasistien käyttöön", Kivelä toteaa. Hän muistuttaa, että kaupungin tilojen varauskäytännöissä on selkeästi määritelty, että tilat eivät ole käytettävissä ääriliikkeille.

Kivelän mukaan sisäministeriön täytyy puuttua tilanteeseen, sillä Sinimusta liike on aiemmin poistettu puoluerististä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä perusteena puolueen arvojen ja tavoitteiden ristiriitaisuus perus- ja ihmisoikeuksien kanssa. "Sisäministeriö valvoo poliisin toimintaa, ja sen tulee tietää viranomaisten velvoitteista edistää yhdenvertaisuutta. Jos Helsingin poliisi ei voi kunnioittaa ja tukea kaupungin päätöksiä, ministeriön on toimittava", Kivelä sanoi.

Kivelä mainitsee myös, että yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisten, kuten kuntien, tulee arvioida yhdenvertaisuuden toteutumista ja ryhtyä tarvittaviin toimiin sen edistämiseksi. Hän ihmettelee, miksi Helsingin poliisilaitos ei ole kommentoinut Heinonen puhetta, mikä hänen mukaansa heikentää avoimuutta ja yhteistyötä.

Keskustelu aiheesta jatkuu, ja monet kansalaiset ovat ottaneet asian puheeksi sosiaalisessa mediassa, mikä herättää kysymyksiä kaupungin johdon ja poliisin roolista rasismia vastaan. Populaarikulttuurissa, erityisesti nuorten keskuudessa, on myös alettu aktiivisesti keskustella ja puolustaa monimuotoisuutta, mikä osaltaan painostaa päättäjiä tekemään selkeämpiä linjauksia.

Murroksellisia aikoja elävä yhteiskunta tarvitsee selkeästi määriteltyjä käytäntöjä, jotka suojaavat kaikkia kansalaisia syrjinnältä ja vihapuheelta. Poliittiset keskustelut ja kansalaisaktivismi ovat keskeisiä keinoja varmistaa, ettei historiasta opita vain etäisesti, vaan aktiivisesti pyritään ehkäisemään sen toistuminen.