Suomessa potilaiden siirtyminen yli sadan kilometrin päähän päivystyksestä vuodeosastolle on saattanut muuttua arkipäiväksi useilla hyvinvointialueilla. Tämä ilmiö herättää huolta potilasturvallisuudesta ja hoidon laadusta, mutta aluejohtajat pitävät siirtoja välttämättöminä.

Hyvinvointialueet ovat toisinaan pakotettuja järjestämään hoitopaikkoja kauemmalta, sillä vuodeosastopaikkoja on vähennetty taloudellisten päästöpaineiden vuoksi. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa potilas, joka tarvitsee hoitoa, voi joutua matkustamaan 120 kilometrin päähän Saloon, mikä herättää kysymyksiä hoidon saavutettavuudesta.

Kainuussa on siirtely ollut käytössä jo kymmenen vuotta. Alueen akuuttihoidon ja pelastuksen johtaja Sami Mäenpää kertoo, että he hyödyntävät resurssit joustavasti löytyvän paikkakannan mukaan. Hän huomauttaa, että potilaat usein siirretään naapurikuntiin, koska oman kunnan vuodepaikat ovat täynnä.

Kajaanista Kuhmoon on matkaa noin sata kilometriä, mikä on lisääntyvällä matkustamisella tullut järkyttäväksi haasteeksi Potilasturvallisuuden kannalta. Pohjanmaan hyvinvointialueen johtava lääkäri Taneli Väyrynen varoittaa, että potilaiden perusasioiden, kuten hygienian ja lääkkeiden jakamisen, hoitaminen on vaikeaa. Odottavat potilaat voivat joissain tapauksissa heikentää potilasturvallisuutta, koska hoitohenkilökunnalla on rajalliset resurssit.

Pirkanmaan hyvinvointialueen sairaalapalveluiden johtaja Juha Kinnunen kertoo, että päivittäin noin 10-15 prosenttia potilaista siirretään toisiin hoitopaikkoihin epämukavuudelta välttyäkseen, mutta tilanne on haasteellinen tiukoista säästöistä huolimatta.

Iäkkäiden palveluiden kehittäminen voi olla ratkaisu tähän pulmaan, ja monet alueet ovat onnistuneet toivottavassa kehittämisessä. Esimerkiksi Päijät-Hämeen hyvinvointialueella on parannettu kotihoitoja ja digipalveluja, mikä vähentää vuodeosastojen täyttymistä. 'Iäkkäiden potilaiden päivystyskynnys on madaltunut, ja heidät voidaan hoitaa tehokkaasti ilman erikoissairaanhoitoa', tiivistää alueen tulosaluejohtaja Liisa Nordlund.

Kansalaisten tulee kuitenkin kysyä itseltään, onko tämä epätoivottu matkustaminen liian suuri hinta ihmisten terveydelle? Potilaiden siirtely yli sadan kilometrin päähän ei saa olla normi, vaan tulee olla välttämättömyys. Tämä kysymys jää, kun säästöt ja resurssipula jatkavat vaivaamista terveydenhuoltoon.