Trondheimin MM-hiihdot toivat esiin voimakkaat suoritukset sekä miesten että naisten sarjoissa. Norjan Johanes Hösflot Kläbo nappasi miesten puolella kaikki kuusi mestaruutta, ja Norjan joukkue hallitsi kilpailuja kokonaisuudessaan, kun taas Ruotsi saavutti loistavia tuloksia naisten sarjassa.

Tavoitteena oli nostetta myös Therese Johaugin paluulle huipulle, mutta hän joutui tyytymään kolmeen hopeamitaliin, kun päätavoite, 50 kilometrin kilpailu, päättyi kolmannelle sijalle. Tästä huolimatta Johaugin kisaetu oli silmiinpistävä, vaikka olikin pettymys hänelle.

Suomalaisille kisat toivat iloa Lauri Vuorisen voitettua sprinttipronssia sekä pariviestissä, jossa hän hiihti yhdessä Ristomatti Hakolan, hopeasijoituksen. Kuitenkin joukkueen haasteet kasvoivat, kun Iivo Niskanen joutui poistumaan kilpailuista loukkaantumisten vuoksi, eikä Krista Pärmäkoskenkkaan suoritustasoa voida pitää parhaana, sillä hän kilpaili revenneellä lihaksella.

Suomen päävalmentaja Teemu Pasanen ei säästellyt sanojaan: "Tämä on ulkoilmaurheilu", viitaten terveysongelmiin, mutta hän kiinnitti huomiota myös saavutuksiin.

"Saimme arvokisoista ensimmäisen miehen sprinttimitalin, ja kahden mitalin kokonaisuus on ok", hän totesi. Tällä kaudella miesten joukkueen menestys oli varsin vaihtelevaa, ja Pasanen myönsi miesten viestin ja yhdistelmäkilpailun olleen suurimpia pettymyksiä.

Norjan miesten ylivoimaa ei voitu kieltää, sillä he voittivat kaikki miesten matkat. Ruotsin miesten joukkue tuli hopeasta ja pronssista huolimatta Suomea menestyksekkäämmäksi kilpailijaksi.

Ruotsin naisten menestyksen syyt ovat toistaiseksi epäselviä, eikä edes heidän päävalmentajansa Ville Maunuksela pysty tarjoamaan kaivattua selitystä. "Ruotsin naisten maajoukkueen taso on kapea", Maunuksela huomautti. Hän myös pohti, oliko Ruotsissa onnistuttu luomaan keskinäistä kilpailua, joka oli nostanut huippu-urheilijoita, vai jääkö nykyinen menestys vain yksittäisten urheilijoiden varaan.

"Meillä on ollut omat haasteemme, emmekä ole saavuttaneet toivottuja tuloksia", Maunuksela totesi sodasta huolimatta. Suomen naisten joukkueen oli tavoiteltava mitalia kaikilla matkoilla, mutta kilpailut päättyivät mitalitta.

"Kerttu Niskasen epäonninen kunto kisojen alla on meille mysteeri", Maunuksela harmitteli, viitaten joukkueen potentiaaliin. Kuitenkin viestikilpailut jättivät toivoa, sillä Johanna Matintalo, Niskanen, Pärmäkoski ja Jasmi Joensuu saivat valmentajaltaan erityismaininnan juuri joukkuehengestään ja yhteisestä suorituksestaan.

Kisaurheilussa vaarat ja vastoinkäymiset ovat aina läsnä, mutta suomalaisten naisurheilijoiden potentiaali herättää toivoa tulevasta. Maunuksela vakuutti, että kehityksen avaimet ovat heidän käsissään, ja jokainen kilpailu tuo uuden mahdollisuuden onnistumiseen.