Olin helmikuuhun asti omistanut pelkkiä polttomoottoriautoja. Viimeisin autodrottani oli tehokas Hyundai i30 N Fastback – auto, joka tarjosi huikeaa ajonautintoa, mutta oli myös himoitsija bensiinille. Sen keskikulutus oli 8,3 litraa satasella ja kaupunkiajossa se saattoi kohota jopa 10-11 litraan.

Elän Helsingissä ja käytän autoa paljon, joten jatkuvat tankkaukset alkoivat tuntua hieman turhilta. Päädyin vaihtamaan autoa ja halusin vähentää käyttökuluja. Punnitsin täyssähköautojen ja lataushybridien etuja, ja lopulta valintani osui lataushybridiin, joka onnistuu upeasti 30-40 kilometrin päivittäismatkoilla.

Tottuin N-sarjan Hyundain huimaan suorituskykyyn, joten etsin hybridistä, joka tarjoaisi saman ohituskiihtyvyyden. Valitsin vuoden 2021 Volvo V60 T8:n, joka Polestar-optimoituna ylitti Huonat yli 400 hevosvoimallaan.

Miten siirtyminen sähköautoilijaksi sujui? Ensimmäisinä päivinä liittyin useiden latausoperaattoreiden asiakkaaksi ja tilasin käyttäjätunnuksia. Vain muutaman päivän jälkeen avaimeni täyttyivät Helenin, Virran ja K-latauksen tunnisteista.

Kun sain kotini parkkipaikalle latausaseman, huomasin, että nuo tunnisteet jäivät melkein tarpeettomiksi. Lataan autoani öisin halvat kotisähkön hinnat ja pidemmillä matkoilla huoltoasemilla pysähtyminen on sen verran nopeaa, etten jaksa edes etsiä laturia. Volvoon ei valitettavasti saa pikalatausta, joten lyhyet tauot eivät paljoa auttaneet.

Talven pakkasilla Volvolla pääsi yhdellä akullisella noin 35-40 kilometriä, kesällä noin 10 kilometriä enemmän. Tämä riitti täysin työmatkoilleni, jotka ovat suunnilleen 15 kilometrin pituisia kummassakin suunnassa. Sadaan siis pelkällä sähköllä töihin ja takaisin – myös talvella.

Usein ajan hybriditilassa, jossa hyödynnän moottoreiden yhteistyötä. Tällä tavoin pystyn saamaan yhdellä akullisella aikaan normaalit kahden päivän ajoreissut.

Olen nyt ajanut autolla kahdeksan kuukautta ja tarkastellut auton kulutusta. Ajotietokoneen mukaan keskikulutus on vain 4,0 litraa sadalla kilometrillä. Tänä aikana olen ajanut noin 13 000 kilometriä.

Jos edellisen autotani keskikulutus oli 8,3 litraa, niin nykyisessä autossani se on vain 4,0 litraa. Vanha autoni kulutti siis 13 000 kilometrin aikana 1079 litraa bensiiniä, kun taas uusi vain 520 litraa. Tämä tarkoittaa säästöä 559 litraa bensoja. Jos 95-oktaanisen hinta on keskimäärin 1,9 euroa litralta, niin bensakulujen säästö on noin 1062 euroa - yli 130 euroa kuussa!

Vaikka auton lataaminen kotona maksaa jotain, säästöä jää silti yli sata euroa kuukaudessa. Tämä säästö voisi olla vielä suurempi, jos käyttäisin enemmän puhdasta ajotilaa. Kuitenkin tuntuu hieman erikoiselta, että maksan 400-hevosvoimaisesta autosta, mutta käytän pääasiassa sen 110-hevosvoimaista sähkömoottoria.

On kuitenkin hyvä huomioida, että jos kesälomakuukausi jätettäisiin laskelmasta pois, kulutus olisi merkittävästi pienempi. Lomalla ajoin pitkiä matkoja, jolloin käyttämäni moottori oli pääasiassa polttomoottori. Lisäksi vietin aikaa mökillä, jossa ei ollut laturia, mikä nosti kesäloman kulutusta.

Yllättäen syyskuussa pystyin pitämään polttoainekulut minimissä enkä tankannut autooni kertaakaan. Elokuun lopussa tankatun bensan määrä on yhä lokakuun alussa kolmasosa jäljellä. Kuukausi on ollut täynnä vain päivittäistä ajoa töihin, harrastuksiin ja lapsen kuljetuksiin, ja siihen pieni akku on riittänyt, kunhan muistaa ladata sen.

Pysäköintisäästöjäkin on tullut, sillä kuulin, että Helsingissä vähäpäästöiset autot saavat 50 prosentin alennuksen kadunvarsipysäköinnistä. Koska lataushybridini päästöt ovat matalat, se oikeuttaa alennukseen ja tuo säästöä kymppeinä joka kuukausi.

Mitä ajattelen autovalinnastani nyt kahdeksan kuukauden jälkeen? Olen tyytyväinen valintaani. Se toimii arjessa juuri niinkuin toivoinkin. En seuraavalla kerralla aio palata polttomoottoriin, vaan etsin todennäköisesti pidemmän toimintamatkan omaavia sähköautoja, olipa kyseessä lataushybridi tai täyssähköauto.