Vihreät johtajuuskriisi

Kun Maria Ohisalon aneemisen kauden jälkeen vihreiden puheenjohtaja vaihtui Sofia Virraksi, moni ajatteli, että vihreiden johtajuuskriisi olisi viimein ohi. Virta vaikutti sanavalmiilta, fiksulta ja rohkealta – ja puolueen valinta näytti viittaavan siihen, että vihreät olisivat valmiita laajentamaan toimintaansa turvallisesta identiteettipoliittisesta tilastaan. Mutta mitä tapahtui?

Sofia Virta puheenjohtajana on ollut suuri pettymys. Hän on tuntunut sulkeutuvan norsunluutorniin, josta hän ei ole kurkistanut ulos. Mikä on syynä tähän vetäytymiseen, joka on tuonut puolueelle vain lisää ongelmia?

Vihreiden näkyvyys ja ongelmat

Esimerkiksi Google Trendsien mukaan vihreiden kansanedustaja Jani Mäkelä eli Fatim Diarra on ollut viimeisen kuukauden aikana näkyvämpi kuin Sofia Virta, vaikka puheenjohtaja sai näkyvyyttä puoluekokouksen myötä. Virran näkymättömyys on ollut haitaksi puolueelle, ja sosiaalisessa mediassa näkyvyys on ollut heikompaa kuin voisi odottaa. Mitä vihreät oikein puhaavat?

Virta ja hänen tiiminsä eivät ole vastanneet haastattelupyyntöihin, mikä on poikkeuksellista tälle tasolle politiikassa. Vihreät toivovat saavansa enemmän valtaa, mutta eivät pysty edes perusasioita hoitamaan. Entinen puheenjohtaja Ville Niinistö oli aivan eri maata: hän oli mediassa aktiivinen ja helposti tavoitettavissa. Niinistön aikana puolueen kannatus nousi pilviin, ja nyt se pyörii vain kahdeksan prosentin tuntumassa.

Virran haasteet ja tulevaisuus

Virran haasteena on ottaa riskejä ja osallistua keskusteluihin muuallakin kuin omilla turvallisilla areenoillaan. Puheenjohtajan tehtävä on vaikea, ja hänellä pitää olla laaja näkyvyys. Vihreiden sisällä arvoidaan, että Virta tarvitsee enemmän sparrausta ja tukea ulkopuolelta.

Vihreät voisivat hyödyntää paremmin niitä ohjelmapapereitaan, joista puhuvat, mutta käytännössä asiat eivät etene. Politiikan kentällä olisi valtavasti tilausta vahvalle ja näkyvälle johtajuudelle, varsinkin nyt, kun tilanne on epäselvä ja kilpailu tiivistyy.

Jos vihreät eivät pysty erottamaan itseään muista puolueista, kuten SDP:stä tai vasemmistoliitosta, voi olla vaikeaa saada ääniä tulevissa vaaleissa.

Rohkeuden puute ja tulevaisuuden haasteet

Presidentinvaalien alla Suomessa koettiin hetki, jolloin poliitikot keskustelivat rauhallisesti ja syvällisesti ajankohtaisista aiheista, mutta nyt tilanne on täysin toinen: moni vaikuttaja on vaiennut, ja tilanne kaipaisi rohkeutta.

Poliitikkojen on uskallettava keskustella vaikeista asioista ja näkyä muussakin kuin omassa sosiaalisessa mediassa. Vihreät voivat vielä kääntää kelkkansa, mutta muutoksen on tapahduttava nopeasti ja näkyvästi – muuten ne jäävät historiaan pelkäksi muistoksi menneistä kulta-ajoista.