Mäkihypyn kenttä on myllerryksessä Norjan MM-kilpailuista lähtien, kun huppupukuja koskeva kohu on jäänyt varjoon. Norjan urheilijat ovat jääneet kiinni pukumanipulaatiosta, mikä on herättänyt suuria kysymyksiä lajin reiluudesta ja integriteetistä.

Norjan hypyissä useita urheilijoita on hylätty hyppypukujen tarkistuksissa, ja viimeisimpänä Isak Andreas Langmo, 20, hylättiin Planicassa tehtyjen tarkistusten vuoksi. Tämä on aiheuttanut huolta myös suomalaisprofessori Lauri Kettusessa, joka on tutkinut huppupukuja jo vuosia.

Kettunen, joka toimii Jyväskylän yliopistossa IT-tiedekunnan professorina, toteutti hyppypukujen mittauksen Lahdessa vuonna 2021. Tämä tutkimus johti kehitykselle, jossa mäkihyppääjien kehoja skannataan, mutta vastaanotto Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n taholta oli aluksi kriittinen. FIS väitti, että pukumanipulaatio olisi mahdotonta, mutta Kettusen tutkimus osoitti toisin.

Kettunen on tyrmistynyt Norjan urheilijoiden tekemistä huijauksista ja uskoo, että tällaiset paineet voidaankin pitää taustalla menestyksellisten maiden kuten Norjan kohdalla. Hän vertaa tilannetta lento-onnettomuuksiin: onnettomuuksia ei pystytä estämään, jos vain muutama henkilö on vastuussa. Vastaavasti myös mäkihypyssä tarvitaan laajempi kulttuurinen muutos, jotta väärinkäytöksiä voidaan torjua.

Hän kritisoi FIS:n organisaatiokulttuuria, joka ei ehkäise väärinkäytöksiä samalla tavoin kuin ilmailualalla, jossa turvallisuus on avainasemassa. Kettunen pitää FIS:n skannaustapaa toimivana, mutta korostaa tarvetta muuttaa organisaation toimintatapoja niin, että urheilijat voivat kilpailla tasavertaisesti.

Yksi ratkaiseva askel tämän saavuttamiseksi olisi perustaa urheilijoiden edustusjärjestö. Kettunen viittaa NHL:ään, jossa pelaajayhdistys on keskeinen neuvotteluosapuoli. Hiihtolajeissakin tarvittaisiin vahvempi edustus, jotta urheilijat voitaisiin saada mukaan päätöksentekoon ja luoda mielekkäitä kompromisseja kaikkien osapuolten kesken.

Kettunen muistuttaa, että tämä ongelma ei koske vain mäkihyppyä tai yhdistettyä vaan monia yksilölajeja, joissa urheilijoita ei arvosteta heidän työnsä mukaan. Hän peräänkuuluttaa tarpeen muuttaa rahanjaon käytäntöjä, joilla tukirahaa jaetaan ilman, että otetaan huomioon urheilijoiden panosta.

Nyt on aika muuttaa organisaatiokulttuuria ensin sisäisesti, jotta voimme ehkäistä vastaavanlaisia skandaaleja tulevaisuudessa!