Oulun yliopistollisessa sairaalassa syntyi helmikuussa 2023 Suomen ensimmäinen lapsi, jolle on tehty sikiökirurginen selkärankahalkion korjaustoimenpide. Tämä mullistava toimenpide on mahdollistanut uudenlaisia hoitovaihtoehtoja, joista aiemmin vain unelmoitiin.

Sikiökirurgian ansiosta edistyksellinen hoito on saavuttanut nyt myös suomalaiset perheet, mikä on merkittävä askel eteenpäin lyhyiden hoitoaikojen ja parempien hoitotulosten saavuttamiseksi. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohteelta saadun tiedotteen mukaan sikiökirurgia tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia.

Selkärankahalkio on synnynnäinen rakennepoikkeavuus, jota esiintyy noin viidellä lapsella kymmentä tuhatta syntynyttä kohden. Se voi vaikuttaa merkittävästi lapsen liikuntakykyyn, suolen ja rakon toimintaan, sekä aivo-selkäydinnesteen kiertoon. Tavanomaisesti tätä vaivaa on hoidettu vasta lapsen syntymän jälkeen, mutta viimeisimmät tutkimukset ovat osoittaneet, että varhainen, sikiöaikainen kirurgia voi tarjota huomattavasti parempia hoitotuloksia.

Sikiökirurgisesti hoidetuilla lapsilla on tilastojen mukaan paremmat mahdollisuudet oppia kävelemään ja he tarvitsevat harvemmin aivo-selkäydinnestekierron avuksi asennettavaa sunttia. Toimenpide tehdään ennen raskausviikon 26 täyttymistä, jolloin odottaja nukutetaan ja kohtu avataan. Itse toimenpide ei eroa merkittävästi syntymän jälkeisistä operaatioista.

OYSin perinatologi Minna Virranniemi on kertonut, että helmikuussa syntynyt lapsi voi hyvin ja on saanut seurantaa lastenneurologilta sekä neurokirurgilta. Kuntoutus etenee hyvin, eikä muita tukitoimia ole ollut tarpeen ottaa käyttöön.

OYSin sikiötutkimusyksikkö on valmistautunut tarjoamaan vanhemmille neuvontaa sikiökirurgisista hoitovaihtoehdoista. Leikkauskriteerit täyttäville potilaille voidaan järjestää hoito kansainvälisesti tunnustetussa sikiökirurgian keskuksessa, kuten Belgian UZ Leuvenin yliopistollisessa sairaalassa. Suomessa kuitenkin sikiökirurgisen selkärankahalkion korjauksen tarpeet ovat harvinaisia, joten toimenpiteitä ei voi toteuttaa paikallisesti, vaan kansainvälinen yhteistyö on elintärkeää.

Tämä hieno kehitys on suurta toivoa antava uutinen perheille, jotka etsivät vaihtoehtoja synnynnäisten poikkeavuuksien hoitoon, ja se nostaa esiin kysymyksiä sikiökirurgian tulevaisuudesta Suomessa. Voiko tämä muuttaa radikaalisti synnynnäisten sairauksien hoitoa tulevaisuudessa? Aika näyttää!