Suomen puolustusmenot ovat nousussa tasolle, jota on viimeksi nähty 1930-luvulla, juuri ennen toista maailmansotaa. Tällöin puolustusmenot muodostivat yli kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Sotavuosina osuus oli vielä suurempi.

Nykyisin Ukrainan tukeminen ja omien puolustusvalmiuksien vahvistaminen työntävät menoja yhä ylöspäin. Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) kertoi MTV:n haastattelussa, että puolustusmenojen osuus BKT:sta tulee nousemaan niin high, että "ne eivät enää puhu kakkosella alkavista luvuista."

Päätöksiä menojen kasvattamisesta ei ole vielä tehty, mutta Suomi seuraa tarkasti Naton kesän huippukokouksen linjauksia.

Tänä vuonna Suomen puolustusmenot nousevat 6,5 miljardiin euroon, mikä tarkoittaa noin 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämän osuuden nousu yhdellä prosenttiyksiköllä tarkoittaa noin 3 miljardin euron lisäystä valtion menoissa vuosittain. Tämä voi yllättää monet, sillä verrattuna opintotukeen, joka on noin miljardi euroa, puolustuskulut näyttävät nopeasti kohtuuttomilta.

"Venäjän hyökkäys Krimille käynnisti pitkän kehityksen, joka saavuttaa nyt uuden huipun", toteaa historian tutkija Jussi Jalonen. "Onko tämä pysyvä uusi taso?", Jalonen kysyy, viitaten siihen, että Suomi on jo antanut Ukrainalle tukea 2,5 miljardilla eurolla, eikä loppua näy.

Hallitus pyrkii samalla tasapainottamaan tuloja ja menoja, mutta kysymys kuuluu: voiko suomalainen hyvinvointivaltio rahoittaa miljardiluokan hyppäystä puolustusmenoissa?

Vaikka puolustusmenot saattavat olla korkealla vain muutaman vuoden, kysymys kuuluu, mistä resurssit ja varat löytyvät. Helsingin yliopiston taloushistorian professori Jari Eloranta korostaa, että yhteiskunnalliset valinnat ohjaavat maan tulevaisuutta.

"Puolustus ja hyvinvointi eivät ole vastakkaisia asioita, molemmat ovat välttämättömiä", Jalonen sanoo ja huomauttaa, että myös Ruotsi käytti 1980-luvulla 2,5 prosenttia BKT:sta puolustukseen, samalla kun se eli hyvinvointiyhteiskunnan kukoistusaikoina.

Kaikki tämä herättää kysymyksiä: Onko velka ainoa vaihtoehto? Tutkijat ovat sitä mieltä, että menoleikkauksilla ei voida kattaa suuria puolustusmenojen lisäyksiä. Velka saattaa olla paras mahdollisuus, Eloranta huomauttaa.

Kuitenkin EU:sta saattaa olla apua. Komissio on esitellyt uuden puolustuspaketin, jossa on 150 miljardia euroa jäsenvaltioiden käytettäväksi puolustusmenoihin. Suomi voi saada tästä lainaa, mutta Espanjan pääministeri Pedro Sánchez vaatii rahoituksen olevan enemmän avustuksia kuin lainoja, ja että tukien pitäisi pääsääntöisesti suuntautua Balttiaan ja Pohjoismaihin.

Yhteinen uhka, kuten Venäjän hyökkäys, on jo yhdistänyt kansaa, mutta poliitikot eivät näe tätä mahdollisuutena. Jalonen varoittaa, että kansakunta kaipaa suunnitelmaa, joka tukeaa yhtenäisyyttä ja varautumista pahimpiin skenaarioihin. Meidän on siis kysyttävä: miten voimme yhdistää voimamme, jotta Suomi and Eurooppa voivat selvitä tulevista haasteista?

Miksi Suomi ei voi olla vain puolustuksen ja turvallisuuden alue, vaan myös hyvinvointivaltion vahvistamisen kenttä? Tämä keskustelu tarvitsee valtiovallan johdonmukaisuutta ja vastuullista päätöksentekoa.