Valtioneuvoston puolustusselonteko julkaistaan ensi viikolla, ja sen myötä Suomi ottaa merkittävän askeleen Naton puolustusyhteistyössä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan lähteet kertovat, että puolustusselonteko tulee linjaamaan, kuinka Suomi perustaa valmiusjoukot Naton maaoperaatioihin.

Puolustusministeri Antti Häkkänen ja tasavallan presidentti Alexander Stubb ovat johtaneet tämän tärkeän linjapaperin kirjoittamista. Selonteko antaa ohjauksen Suomen Puolustusvoimien kehittämiselle osana Naton toimintaa seuraavan noin 10 vuoden aikana. Suomi aikoo perustaa joukot, jotka voidaan lähettää kokonaan tai osittain puolustamaan muuta Naton jäsenmaata tai osallistumaan rauhanturvatehtäviin.

Lähteiden mukaan uusien valmiusjoukkojen koko olisi noin 5 000 sotilasta, mikä vastaa prikaatin vahvuutta. Tämä joukko voisi suorittaa itsenäisiä taisteluoperaatioita silloin, kun tarvetta ilmenee.

Naton Euroopan joukkojen komentaja Christopher G. Cavoli on asettanut Suomelle tarkan vaatimuksen siitä, kuinka monta sotilasta on pystyttävä osoittamaan yhteiseen puolustukseen Naton 5. artiklan mukaisesti. Tämä vaatii Suomelta nopeaa reagointikykyä erityisesti tilanteissa, joissa jokin Naton jäsenvaltio kohtaa hyökkäyksen.

Tämä puolustussuunnitelma perustuu Naton pohjoisen alueen puolustusstrategiaan, joka laadittiin vuonna 2023. Suomessa on kuitenkin aiemmin ollut puutteita nopeassa valmiudessa olevien maavoimien ja rauhan ajan joukkojen osalta, mutta nyt tämä epäkohda aiotaan korjata.

Presidenttiehdokas Stubb on ehdottanut, että Suomi perustaisi 5 000 sotilaan ammattireservin valmiusprikaatin muodossa. Tämä joukko käyttöön voitaisiin ottaa sekä kansallisessa puolustuksessa että vaativissa Naton operaatioissa suojaten samalla Suomen turvallisuutta. Ruotsilla on jo vastaavia valmiusprikaateja, jotka ovat osoittaneet kykynsä yhteistyöhön Suomen puolustusvoimien kanssa.

Tulevaisuudessa suomalaisia varusmiehiä tai -naisia ei todennäköisesti lähetetä osaksi valmiusjoukkoa ulkomaille. Sen sijaan joukot koostuvat vapaaehtoisista, jotka tekevät sopimuksen Puolustusvoimien kanssa ja saavat palkkaa säännöllisen harjoittelun sekä mahdollisten operaatioiden ajalta.

Lisäksi Naton vaatimukset sisältävät tarpeen parantaa Suomen kykyä kuljettaa maavoimien sotilaita ja kalustoa. Tämä tarkoittaa, että Suomeen tulee kehittää parempia infrastruktuureja ja kuljetusmenetelmiä. Tällä hetkellä Ilmavoimilla ei ole riittävästi kuljetuskoneita, mikä estää panssarivaunujen tehokasta siirtoa. Suomi saattaa joutua investoimaan omiin kuljetuskoneisiinsa tai edelleen hyödyntämään liittolaisten kuljetuskapasiteettia, kuten Ruotsin Hercules-kuljetuskoneita.

Kaiken kaikkiaan nämä muutokset merkitsevät suurta kehitystä Suomen puolustukselle ja sen sitoutumista Naton operaatioihin – ja ovatko nämä muutokset riittäviä torjumaan tulevaisuuden uhkia?