Karijoki

Pauli Kimpisalo seisoo kotipihallaan Rajamäen kylässä, mistä avautuu näkymä kolmeen pitäjään: Kauhajoelle, Karijoelle ja Isojoelle. Alueelta on vain 28 kilometrin matka Lauhavuoren kansallispuistoon, joka on tunnettu upeista maisemistaan ja monimuotoisesta luonnostaan.

Kimpisalon pihasta löytyy roudan syvyyden mittauspiste, jonne hän merkitsee säännöllisesti säätilastot. Yli 25 vuoden kokemuksella hän lähettää mittaustietoja Suomen ympäristökeskukseen. Tämä mittaus kuuluu valtakunnalliseen verkostoon, joka kattaa 40 tutkimuspistettä ympäri Suomea.

Koko maassa on yhteensä noin 150 mittausputkea, joiden havainnot talletetaan Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämään pohjavesirekisteriin (POVET). Roudan syvyyden mittaaminen on erityisen tärkeää metsätaloudelle, sillä se vaikuttaa puun kuljetukseen metsästä teille. Toimivalle metsätaloudelle on välttämätöntä saada riittävästi lunta sekä -25 asteen pakkasjaksoja.

Lumipeitteestä tehtävät linjamittaukset ovat yksinkertaisia mutta tarkkuutta vaativia. Niiden avulla kartoitetaan paikkakunnan keskimääräistä lumensyvyyttä ja lumipeitteen vesimäärää. Roudaseurantaa tekevät asemat mittaavat luonnontilaisen roudan syvyyttä, sulamista ja lumen syvyyttä eri ympäristöissä, kuten aukeilla, metsissä ja soilla.

Asemat edustavat erilaisia ilmasto-oloja ja maaperätyyppejä. Roudan havainto- ja lumipeitteen linjamittaukset suoritetaan kerran kuukaudessa maaliskuun alusta lähtien kahden viikon välein. Mittaukset alkavat, kun lunta on riittävästi tiheysmittausta varten ja roudan havainnot alkuperäisestä synnystä.

Roudan syvyyttä mitataan metyleenisiniputkilla, joissa on kaksi rinnakkaista routaputkea aukealla ja metsissä. Mikäli kostea alue on lähellä, käytetään myös putkea suolla. Menetelmä perustuu siihen, että metyleenisini liuotettuna tislattuun veteen kuivatislaa maahan asennetussa putkessa värittömäksi, kun vesi jäätyy. Lisäksi putkeen laitetaan ruostumattomasta teräksestä valmistettu kuula, joka helpottaa roudan sulamisvaiheen havainnointia.

Kuulan avulla mitataan roudan syvyys, kun putkea käännetään ylöspäin. Roudan mittausputki koostuu kahdesta sisäkkäisestä putkesta: ulompi on pysyvästi asennettu maahan ja sisempi mittaa roudan syvyyden maan pinnasta alaspäin. Lumen mittauksissa käytetään myös puista maakeppiä mitta-asteikkona.

Viime aikoina etelä-pohjalaiset ja Satakunnan rajamailla on ollut tilanne, jossa vuodet eivät ole veljeksiä, ja Kimpisalon mukaan se on tullut todistetuksi jälleen kerran. ”Routaa ei käytännössä meillä ollut lainkaan. Lumi satoi maahan syksyllä niin aikaisin, ettei routaa päässyt syntymään”, hän kertoo.

Kimpisalo on käyttänyt traktoria lumen tultua urien tekemiseen metsäänsä, jotta ne tiivistyessään kantaisivat myöhemmin puunajossa. ”Joskus joku on soittanut ja kysynyt, onko metsissä riittävästi routaa puunajoa varten”, Kimpisalo naurahtaa. Vuosien vaihtelut näkyvät myös niin, että vaikka aikainen luntulo vaikutti roudan esiintymiseen, itse lumipeite ei noussut tavanomaisiin lukemiin.

”Yleensä maaliskuun lopulla lumipeite on erittäin korkeimmillaan. Ennen joulua mitattiin enimmillään 35 senttiä lunta.” Viime vuonna Kimpisalon mittauspisteellä lumipeite nosti jopa 70 senttiin, mutta tänä vuonna maaliskuun lopulla lunta oli vain viitisen senttiä. ”Sen pystyy vielä mittaamaan, mutta sen alapuolella ollaan jo rajalla kanervan ja heinän tullen vastaan.”

Ilmastomuutos näkyy Kimpisalon mukaan lisääntyneenä kirjanpainajapopulaationa, joka vaivaa puita aiempaa enemmän lakeuden eteläreunoilla. ”Sydäntalven määrittäminen kalenteriin perustuen on nykyisin vaikeaa”, hän lisää mietteliäänä. Tämä muutos tekee tulevaisuudesta entistä arvaamattomamman, ja metsänhoitajien on sopeuduttava muuttuviin olosuhteisiin.