Syyskuun 5. päivänä vuonna 1972 Münchenissä järjestettiin kesäolympialaiset, joissa suomalaiset muistavat erityisesti Lasse Virénin ikimuistoisen 10 000 metrin kultamitalijuoksun. Virénin voitto oli jännittävä, sillä hän kaatui kilpailun aikana mutta nousi ylös ja juoksi ylivoimaiseen voittoon.

Muuten erinomaisesti sujuneet kisat muuttuivat kuitenkin pian tragediaksi. Münchenin olympialaisilla oli suuria odotuksia, sillä ne oli määrä järjestää nousevan, demokraattisen Saksan voimakkaana symbolina, pahasti toisin kuin Berliinin vuoden 1936 olympialaiset, joita Adolf Hitler käytti hyväkseen.

Vain muutama päivä Virénin voiton jälkeen tapahtui järkyttävä hyökkäys. Terroristit hyökkäsivät olympiakylään ja ottivat 11 israelilaista urheilijaa panttivangiksi, mikä mullisti koko tapahtuman tunnelman ja nostatti kansainvälisiä uutiskynnyksiä.

Tätä dramaattista tapahtumaa käsittelee ohjaaja Tim Fehlbaum elokuvassaan "September 5". Elokuvassa kerrotaan ABC-televisiokanavan uutistiimistä, joka raportoi olympialaisten kulusta, mutta heidän on nopeasti vaihdettava roolia keskityttyään yllättäen panttivankitilanteeseen. Elokuva kuvaa, miten toimittajat taistelevat aikaa vastaan, yrittäessään saada kriittisiä tietoja lentävän tilanteen keskellä.

Elokuvan käsikirjoitus on saanut ansaitusti Oscar-ehdokkuuden ja se vie katsojat mukaansa lähes reaaliaikaisesti etenevään tarinaan, joka pitää jännityksen yllä. Katsojat seuraavat intensiivisesti, kuinka uutistiimi on pakotettu tekemään nopeita ja anteeksiantamattomia päätöksiä kriisitilanteessa.

Yksi elokuvan vahvuuksista on sen autenttinen tunnelma, joka on saavutettu käyttäen arkistomateriaaleja. Elokuvan näyttelijäkaarti, jossa on muun muassa karismaattinen Peter Sarsgaard uutispomon roolissa, tuo hahmoihinsa syvyyttä ja aitoutta, mikä lisää katsojan kokemusta rajusta tilanteesta. John Magaro esittää kunnianhimoista nuorta tuottajaa, joka on avainasemassa tapahtumien kulun seuraamisessa, ja Marianne Gebhardt tuo esiin kääntäjän roolin vaikeudet, kun hän kohtaa median ja politiikan ristiriidat.

"September 5" on enemmän kuin vain elokuva; se on myös voimakas tutkimus median eettisistä rajoista ja sen vaikutuksesta historian kulkuun. Elokuva jättää katsojalle kiusallisia kysymyksiä siitä, kuinka pitkälle median tulisi mennä tiedonjakamisessa kriisitilanteissa ja milloin on syytä pysähtyä. Tämä on kysymys, joka resonoi edelleen nykypäivän uutismediassa, ja elokuva saa katsojan pohtimaan tätä pitkään lopputekstien jälkeen.