Johdanto

Finlandia-palkinnon voittanut teos "Suuri valhe vammaisuudesta" tarvitsee varoituksen lukijalle: tämä kirja voi aiheuttaa äärimmäistä tunnetta ja herättää syvällisiä ajatuksia. Kirjan lukeminen saa sinut nyökkäilemään ja huudahtamaan: "Aivan!" toistuvasti.

Kirjailijat ja teoksen tausta

Kirjailijat Riikka Leinonen ja Sofia Tawast ovat ylpeitä työstään ja vakuuttuneita sen voimakkaasta vaikutuksesta: – "Uskon, että tämä kirja muuttaa lukijaa ihmisenä," Sofia Tawast toteaa innokkaasti. Teos kyseenalaistaa vammaisuuteen liittyviä asenteita, stereotypioita ja ennakkoluuloja. Se tuo esiin todellisia tarinoita, valottaa menneitä tapahtumia ja avaa yhteiskunnallisia rakenteita, jotka vaikuttavat vammaisten elämään.

Populaarikulttuurin näkökulma

Kirjan vuoksi saatat katsoa uudella tavalla myös sitä, miten vammaiset henkilöhahmot esitetään populaarikulttuurissa. Usein heidät tapetaan elokuvissa ensimmäisten kohtaamisten jälkeen tai he muuttuvat katkeroituneiksi murhaajiksi. Vaikka on myös inspiroivia tarinoita vammaisista sankareista, jotka voittavat elämän haasteet vammastaan huolimatta, kirja avaa silmiämme siihen, miten harvoin vammaisten tarinat kerrotaan inhimillisellä tavalla.

Huumori ja rohkeus

Kirja ei säästele huumorissaan, kun se käsittelee sitä, miksi emme aina uskalla edes käyttää termiä "vammainen". Tämä on tärkeä osa keskustelua, joka vaatii rohkeutta ja vilpittömyyttä.

Palkinnon merkitys

Tietokirjallisen Finlandia-palkinnon myöntäminen tänä vuonna oli erityinen hetki, jolloin kansanedustaja Pekka Haavisto painotti, kuinka Suuri valhe vammaisuudesta -kirja (Tammi) puhui suoraan ongelmista ja haasteista.

Kirjailijoiden taustat

Valheiden paljastajat, Leinonen ja Tawast, ovat nuoria ja energisiä kirjailijoita, jotka eivät vain kirjoita, vaan ovat myös aktiivisia yhteiskunnallisessa keskustelussa. Leinonen, jolle on diagnosoitu CP-vamma, tuo kokemusta yhteiskunta-alalta ja Tawast on toimittaja ja vammaisen lapsen äiti.

Kirjoitusprosessi ja teemat

He tapasivat sosiaalisessa mediassa ja päättivät luoda kirjan, joka keskittyisi vammaisuuteen. Kirjoitusprosessi vei heidät syvemmälle keskusteluun siitä, mitä ihmisyys oikein tarkoittaa, ja minkälaisia kykypohjaisia odotuksia yhteiskunnalla on. Yksi keskeinen teema kirjassa on ableismi, järjestelmä, jossa vammaisuutta pidetään epänormaalina ja vammattomuutta normaalina. Tämä saa monet lukijat miettimään, miksi meidän täytyy opetella uutta terminologiaa keskustellaksemme aiheesta.

Avoimuus ja keskustelu

Sen sijaan, että pelkäämme sanoa jotain väärin ja siksi pysymme hiljaa, kirja kannustaa meitä keskustelemaan avoimesti. Leinonen ja Tawast muistuttavat, että vammaisten keskuudessakin on paljon mielipide-erot ja painetta eri suuntiin.

Vammaisuuden monimuotoisuus

Vaikka teos lupaa paljastaa suuria valheita vammaisuudesta, se myös avaa lukijoille monia näkökulmia, kuten sen, että vammaisuus ei ole aina tragedia. Tilastojen mukaan jopa 16 prosenttia maailman väestöstä elää jonkinlaisen vammaisuuden kanssa, mikä tekee siitä paljon tavanomaisemman ilmiön kuin usein luullaan.

Työllisyys ja elinolosuhteet

Mielenkiintoisesti kirjoittajat tuovat esiin, että Suomi ei välttämättä ole vammaisille maailman paras paikka asua, ja monissa muissa maissa vammaisten työllisyysasteet ovat paremmat. Suomessa ongelma on erityisesti vaikeavammaisten osalta, sillä he työllistyvät huonosti.

Yhteiskunnalliset esteet

Kirjan kautta vammaisuus ymmärretään yhteiskunnallisena ja ympäristöllisenä ilmiönä, missä yhteiskunta ja rakennukset usein unohtavat vammaisten tarpeet. Esimerkiksi arkisen esineen, kuten maitotölkin, avaaminen voi olla mahdotonta yhdelle kädelle, mikä nostaa kysymyksiä vastuista ja esteistä.

Henkilökohtaiset kokemukset

Kirjailijat jakavat omia intiimejä kokemuksiaan vammaisten kaltoinkohtelusta. Leinonen tuo esiin kokemuksiaan seksuaalisuudestaan, kun taas Tawast puhuu lapsensa hoitotilanteista lääkärissä. Tämä henkilökohtainen lähestymistapa luo lukijalle ymmärrystä ja avaa mahdollisuuden keskustella vaikeista aiheista.

Eugeniikkahistoria ja vammaiset

Kirjassa käsitellään myös Suomen karmeaa eugeniikkahistoriaa ja hyvinvointivaltioiden negatiivisia puolia liittyen vammaisiin. Lukijoille annetaan uusia näkökulmia ja ymmärrystä siitä, mitä vammaisuus todella tarkoittaa tänä päivänä.

Toiveet tulevaisuudelle

Leinonen ja Tawast toivovat, että keskustelu vammaisuudesta, ableismista ja ihmisyydestä jatkuu. He toivovat rentoa ja avointa keskustelua, jossa ihmiset voivat osallistua omista voimaantumisrajoistaan käsin.

Loppusanat

"Jos olet väsyneenä, mene nukkumaan," Tawast sanoo nauraen. "Ei siihen tarvita armoa, se on inhimillinen ja biologinen tarve." Tämän kaltainen lähestymistapa tuo toivoa ja voimaa, ja se avaa uusia ovia tuleville keskusteluille vammaisuuden ympärillä.