Viime perjantaina Kaakkois-Aasiaan iskenyt 7,7 magnitudin maanjäristys osui keskelle Myanmarin sisällissodan taistelukenttiä, erityisesti vuoristoiseen Sagaingin alueeseen. Tämä luonnonkatastrofi tuo mukanaan lisää haasteita jo valmiiksi vaikeaan tilanteeseen, jossa maan asukkaat kärsivät jatkuvasta väkivallasta.

”Se on juuri sitä aluetta, jossa kuumimpia taisteluja on käyty viime aikoina. Tämä maanjäristys on hirvittävä tragedia, mutta sen vaikutukset pahenevat, kun taustalla on tämä pitkäaikainen ja verinen konflikti”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin asiantuntija Olli Ruohomäki. Hän korostaa, että avustusmahdollisuudet ovat erittäin heikot, eivätkä kansainväliset avustustoimet välttämättä riitä auttamaan tilannetta.

Myanmar on kärsinyt aseellisista konflikteista käytännössä vuodesta 1948 saakka, ja monet alueet ovat jääneet hallitsemattomiksi. Ruohomäen mukaan Myanmar on etninen mosaiikki, jossa keskusvalta ei ole koskaan onnistunut valtaamaan tai hallitsemaan kaikkia maan raja-alueita.

Tiistaina hallitus piti hiljaisen hetken maanjäristyksessä kuolleiden muistoksi, ja viralliset luvut kertoivat yli 2 700 ihmisen menettäneen henkensä. Tämä luku saattaa kuitenkin nousta, kun avustustyöt etenevät ja pelastustyöntekijät pääsevät vaikeasti tavoitettaviin alueisiin.

"Vallankaappauksen jälkeinen tilanne on saanut maan muuttumaan entistä enemmän kaaokseksi. Hallitsemattomassa ympäristössä on vaikea varmistaa avustusten perille pääsyä", Ruohomäki pohtii.

Vuonna 2021 tapahtunut vallankaappaus käänsi Myanmarin kehityksen päälaelleen ja jälleen löi kiilaa sisällissotaan. Sotilasjuntan myötä menneisyyden demokratiahaaveet ovat romahtaneet, ja Aung San Suu Kyilla, vankina oleva Nobel-palkittu oppositiojohtaja, ei ole kyennyt vaikuttamaan nykytilanteeseen.

Myanmarin armeija hallitsee suuria kaupunkeja ja Iravadijoen laaksoa, samalla kun etniset asejoukot taistelevat omilla alueillaan. Mekin tiedämme, että "kumpikaan osapuoli ei ole oikeastaan niskan päällä." Rintamalinjat vaihtelevat jatkuvasti, eikä kestävä rauha näytä olevan horisontissa.

Mainittakoon, että vuosina 2008 Maliin iskenyt sykloni Nargis vei livesi noin 140 000 ihmistä ja johti osaltaan maan avaamiseen ulkomaailmalle. Ruohomäki toivoo, että tämä maanjäristys voisi synnyttää uusia mahdollisuuksia rauhanprosessille, vaikka sotilasjuntta näyttäisi olevan täysin välinpitämätön kansan tarpeita kohtaan. "Armeija on oikeastaan valtio valtiossa. Sen sisäisessä kuplassa ei ole ymmärrystä dialogin merkityksestä", hän miettii.

Kansainväliset avustustoimet näyttävät olevan tarpeen, ja tärkeimmäksi avustajaksi saattaa nousta Kiina, jonka osaaminen alueella voi auttaa koordinoimaan pelastustöitä. Raskaasta humanitaarisesta kriisistä huolimatta Myanmarin tulevaisuus on edelleen hyvin epävarma.