Kiovassa vallitsee uusi, ”positiivinen isänmaallisuus”, joka on yllättävän vahvaa sodasta huolimatta. Paikalliset tunteet yhdistävät sekä turtumusta että tuoretta toivoa, ja keskustelut Ukrainasta Euroopan osana vilkkuvat nyt kirkkaammin kuin aikoihin.

Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Sinikukka Saari, joka palasi äskettäin Kiovasta kansainvälisestä tutkijakonferenssista, kuvaa tunnelmia, joita kaupungin kaduilta voi aistia. Kiovassa on tämän hetkisen sodan keskellä yllättävän paljon ulkomaalaisia, erityisesti kansalaisjärjestöjen työntekijöitä. Teräsbetonista katukuvaa hallitseva venäjä on saanut nyt väistyä, ja monet venäläiset kotitaloudet ovat siirtäneet lapsensa ukrainankielisiin päiväkoteihin.

– Halutaan vahvistaa kielen ja kulttuurin asemaa tulevassa sukupolvessa, vaikka sodan todellisuus on vielä läsnä, Saari toteaa.

Vaikka Kiova on edelleen yksi sodan varjossa elävä kaupunki, se on myös yksi Ukrainan turvallisimmista alueista kattavan ilmatorjunnan ansiosta. Venäjä kuitenkin jatkaa pommittamista, ja esimerkiksi koulukaan ei ole turvassa, kuten tänä vuonna tapahtunut onnettomuus kolmelle kaupungin asukkaalle osoitti.

Mielialat Kiovassa ovat kuitenkin kaksoisluonteisia; täällä on iluntoita virallisia vierailuja, joista yksi huomattavimmista oli Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin visiitti. Tämä tuo mukanaan paitsi kansainvälisiä huomionosoituksia, myös presidentti Zelenskyin yhä olemassa olevia toiveita sodan loppumisesta.

– Huomaan, että Kiovassa aistii rauhallisuuden kaipuuta. Monet uskovat, että tulevaisuus on olemassa ja se on valoisampi kuin menneisyys, Saari jatkaa.

Verkostoissa kiirii myös kansallismielinen henki; ihmiset ovat alkaneet tukea paikallisia yrittäjiä ja tuotteita. Samalla kun suurkaupungin shoppailukeskuksissa avautuu kerros ukrainsalaisille suunnittelijoille, ilmapiirissä on nähtävissä selkeä muutos kohti itsevarmuutta ja itsenäisyyden vahvistamista. Lokakuussa 2023 Kiovassa on avattu uusia liikkeitä, jotka edustavat positiivista isänmaallisuutta – keskittämällä huomioaan omaan kulttuuriin ja sen tukemiseen.

Saari rientää kommentoimaan myös matkojaan Venäjällä, joista suurin osa on jäänyt historiaan. ”Venäjän yliopistojen kanssa yhteistyö on käytännössä loppunut, sillä he tukevat virallisesti sotaa.” Vaikka tuoreet raportit tuovat esiin, että suurin osa venäläisestä kansasta tukee sodan käynnistämistä, olisi silti vaarallista aliarvioida niitä, jotka uskovat rauhaan ja yhteistyöhön.

Mitä tulee nyt käynnissä olevaan sotaan, epäonnea ei voi paeta, ja Zelenskyi on tällä viikolla muistuttanut, ettei rauhaa voida vain ulkoapäin ohjata. Saari myöntää, että sota ei todennäköisesti lopu pian, vaikka toiveet ja hyvä tahto ovat suuret.

– Valitettavasti Kiovan ilmavalvonnan hälytykset tuskin loppuvat vielä hetkeen; Venäjä on uhka, jota ei voida unohtaa edes hetkeksi. Toivon kuitenkin, että tämä uusi tunne isänmaallisuudesta ja yhteisöllisyydestä auttavat Ukrainaa vahvistamaan omaa identiteettiään ja nostamaan maansa korkeammalle Euroopan rakenteissa.

Ukrainan tulevaisuus EU:ssa: Saari uskoo, että Ukrainalla on pitkä ja kivinen tie eurooppalaiseksi, mutta usko maan mahdollisuuksiin on vahvistunut. Paikalliset haluavat reformeja ja demokraattisia käytäntöjä, jotka tukevat oikeusvaltion toteutumista ja korruption kitkemistä. Kiovan kyky toipua sodasta on esimerkki maan resilienssistä, ja vaikka sotanäytelmät ovat edelleen keskuudessamme, toivo ja usko tulevaisuuteen elävät yhä.