Venäjän duuman rahoitusmarkkinakomitean puheenjohtaja Anatoli Aksakov on esittänyt suunnitelmia palata Neuvostoliiton aikaisiin ruokakortteihin, uutisoi riippumaton venäläinen media Moscow Times.

Kaliningrad on ensimmäinen alue, joka aikoo ottaa ruokakorttijärjestelmän käyttöön vuonna 2024, ja kuvernööri Aleksei Besprozvannyih on ilmoittanut tästä päätöksestä. Tavoitteena on tukea erityisesti sosiaalisesti heikossa asemassa olevia kansalaisia, kuten eläkeläisiä ja perheitä, joilla on taloudellisia vaikeuksia.

Aksakovin mukaan tämä aloite on järkevä, sillä se voisi taata köyhille ihmisille vähimmäismäärän perustarvikkeita, jotka ovat välttämättömiä elämälle. Hän ehdotti, että valtio voisi maksaa tukia alueille ja ruokatoimittajille, mikä voisi helpottaa taloustilannetta.

Valitettavasti Aksakov ei kuitenkaan paljastanut, mikä olisi ruokakortin kuukausiraja, ja asiantuntijat ovat varoittaneet, että järjestelmän käyttöönotto ei ole yksinkertainen prosessi. Ennen toteuttamista pitäisi määrittää, kuka on oikeutettu saamaan kortin.

Hintojen nousu jatkuu

Venäjällä virallinen inflaatio oli marraskuussa 8,9 prosenttia, mutta peruselintarvikkeet ovat kallistuneet huomattavasti enemmän. Esimerkiksi perunan hinta on noussut jopa 85 prosenttia vuoden aikana, mikä vaikuttaa suoraan venäläisten arkeen.

Samoin muut peruselintarvikkeet, kuten sipuli, kaali, maito, voi ja omenat, ovat kallistuneet kymmeniä prosentteja. Tämä hintataso on saanut yhä useammat venäläiset pohtimaan, miten saada riittävästi ruokaa perheelleen.

Ruokakorttijärjestelmän käyttöönotolle ei kuitenkaan ole varoja ensi vuoden budjetissa, joka on suurimmaksi osaksi ohjattu sotamenot huomioiden. Presidentti Vladimir Putinin allekirjoittamassa budjetissa Venäjä käyttää ensi vuonna 13,5 biljoonaa ruplaa puolustusmenoihin, mikä on yli kuusi prosenttia bruttokansantuotteesta.

Tämä kehitys herättää kysymyksiä siitä, kuinka Venäjä pystyy tukemaan kansalaistensa hyvinvointia samalla, kun puolustusmenot kasvavat rajusti. Moni venäläinen toivoo, että hallitus keskittyisi enemmän sosiaalisten ohjelmien rahoittamiseen ja köyhyyden vähentämiseen, sen sijaan että se suuntaisi suuria summia sotilaalliseen vahvistamiseen.