Parikymppiset pietarilaisopiskelijat surevat, kuinka Suomen raja on pysyvästi suljettu. Suomalaisen rajaliikenteen rajoittaminen alkoi maaliskuussa 2020 koronapandemian vuoksi, ja tilanne vain paheni Venäjän aloittaessa sodan Ukrainassa.

Suomi rajoitti ensin venäläisten turistiviisumien myöntämistä, joka lopulta johti siihen, että rajat suljettiin kokonaan viime vuonna. Tämän seurauksena suurin osa nuorista ei ole koskaan päässyt kokemaan Suomea tai Eurooppaa, mikä on aiheuttanut ikäviä tuntemuksia ja haaveita, joita on mahdotonta toteuttaa.

Pietarilaismedia Fontanka kysyi kaupungin nuorilta opiskelijoilta heidän menetyksistään ja siitä, miten se on vaikuttanut heidän elämäänsä. Monet heistä pitävät onnena hetkiä, jolloin heillä oli mahdollisuus matkustaa Suomeen. He muistelevat erityisesti käyntejä paikallisissa kaupoissa, jossa saatiin nauttia laadukkaista tuotteista ja kilpailukykyisistä hinnoista.

“Muistan kuinka äidin kanssa matkustimme Suomeen ostoksille. Lähdimme aikaisin aamulla ja palasimme illalla suurten kassiemme kanssa, täynnä herkkuja. Se tuntuu kuin toisesta elämästä, mutta muistan sen elävästi”, kertoi yksi opiskelija.

Pietarin merisatamasta aikoinaan matkustaneille nuorille ei ainoastaan Suomi, vaan koko Eurooppa oli portti uusiin elämyksiin. Erityisesti monille oli tärkeää käydä Tallinnassa, Helsingissä ja Tukholmassa yhdellä matkalla.

Valitettavasti monille opiskelijoille suurin pettymys on nyt se, että mahdollisuus matkustaa Eurooppaan, jonne he alun perin tulivat opiskelemaan, on kadonnut. ”Olimme unelmoinneet edullisista matkoista ja limbokoista hostelleista, mutta nyt kaikki tuntuu toivottomalta”, he kertovat surullisina.

Viipuri on tullut nuorille hieman maistuvammaksi vaihtoehdoksi, ja se on heille ainoa reitti kokea jokin osa ulkomaista tunnelmaa. ”Viipurissa on suomalaisia rakennuksia ja suuret markkinat, joilta löytää suomalaisia tuotteita – se lievittää kaipuuta”, kertoo toinen nuori.

”Haaveilen yhä pääseväni Helsinkiin – olen kuullut, että siellä on upea Aleksanteri II:n muistomerkki ja kauniita kirkkoja”, kertoo parikymppinen pietarilaismies.

Samaan aikaan monet nuoret kokevat jääneensä paitsi kulttuurikokemuksista, sillä he eivät ole päässeet näkemään kansainvälisiä konsertteja. ”Asuimme ystäväni kanssa Pietarissa ja ostimme heti lippuja tuleviin konsertteihin, mutta tapahtumat peruttiin”, hän kertoo pettyneenä.

Eikä tulevaisuus vaikuta valoisammalta – monet nuoret myöntävät, että he viettävät aikansa kotona opiskelun ja työskentelyn parissa, unohtaen hetkeksi haaveet Euroopasta. Tämä sukupolvi ansaitsee mahdollisuuden olla osa suurempaa maailmaa, mutta rajoitukset pitävät heidät visusti kotimaassaan.

Mitä todella tapahtuu, kun nuorten unelmat Suomen kaltaisesta maasta muuttuvat vain haaveiksi? Heidän tulevaisuutensa on yhä avoinna, mutta nykyiset olosuhteet tekevät vaikeaksi unelmoida.