Maaliskuussa 2020 maailma muutti muotoaan, kun koronavirus alkoi levitä huolestuttavaa vauhtia. Suomessa toimeen ryhdyttiin nopeasti: koulut suljettiin, matkoja rajoitettiin ja suuria tapahtumia peruttiin. 17. maaliskuuta 2020 eduskunta päätti valmiuslain käyttöönotosta, sulkien koulut, rajat sekä rajoittaen suomalaisten päivittäistä elämää tavalla, jota ei ollut nähty aiemmin.

Pandemian suurimpia hahmoja, kuten pääministeri Sanna Marin ja THL:n asiantuntijat, nähtiin päivittäin median otsikoissa, kun he jakoivat tietoa ja suosituksia kansalle. Tämä tietoisuus ja näkyvyys oli ensiarvoisen tärkeää, mutta samalla se herätti myös pelkoa ja epäluuloa. THL:n tilastot kertovat karua kieltään: noin 8 000 suomalaista kuoli viruksen vaikutuksiin ja lisäksi 5 000 kuolemaa on voitu liittää koronaan.

Pandemian vaikutukset eivät rajoittuneet kuolemantapauksiin. Koulutuksen sulkeminen ja harrastusten rajoittaminen vaikuttivat erityisesti nuoriin, joiden sosiaalinen elämä ja mielenterveys kärsivät pahoin. Monille perheille vaikeudet tarkoittivat myös taloudellisia haasteita, kun yritykset menivät konkurssiin ja työpaikat vähenivät.

Kansakunnan yhtenäisyys koetuksella

Kansallinen yhtenäisyys oli koetuksella, kun erimielisyydet ja poliittiset ristiriidat alkoivat nousta esiin. Taudin vastaisen taistelun aikana syntyi myös lukemattomia salaliittoteorioita, jotka levittivät epäluottamusta viranomaisia kohtaan.

Vuoden 2020 tapahtumia voitaisiin kuvailla tragikoomisessa valossa. Esimerkiksi kasvomaskeista käyty debatti muistuttaa enemmän komediaa kuin totta. Aluksi Suomen viranomaiset joutuivat käsittelemään maskipulaa ja kun suojaimia lopulta saatiin, niiden laatu oli usein kyseenalainen.

Monet muistavat, kuinka maskeja tilattiin epäilyttäviltä liikemiehiltä, ja miten kunnallisjohdon rahaongelmien vuoksi huoltovarmuuskeskuksen varastot täyttyivät vanhentuneista tuotteista. Tuolloin saimme myös nähdä, kuinka hallitus aluksi varoi maskien käyttöä huolen vuoksi, ettei kaikkia riittäisi.

Vaikka monet ovat jo unohtaneet koronavuodet, syitä muistaa ja oppia menneistä on edelleen. Tulevaisuudessa meidän on varmistettava, että historiallisia virheitä ei toisteta seuraavan pandemian iskiessä. Ruotsi valitsi toisenlaisen lähestymistavan, pitämällä yhteiskunnan avoimena, ja lopulta sen kokemukset ovat olleet valaisevia. On aika nostaa keskustelunaiheeksi se, että seuraavalla kerralla meidän on osattava arvioida mahdollisten rajoitusten negatiiviset vaikutukset paremmin ja ennakoitava niiden seuraukset.