Kun puhumme vainajan pankkitileistä, herää kysymys: voiko noin vain rahaa liikkua kuolleen henkilön tililtä? Asiantuntijat ovat selkeästi asiaa käsitelleet, ja monet meistä saattavat yllättyä selvityksistä.

Ensinnäkin, vaikka henkilö on kuollut, hänet voidaan juridisesti katsoa vielä eläväksi, kunnes kuolema on virallisesti todettu. Tämä tarkoittaa, että pankkitoimien on mahdollista jatkua, ja jopa suoraveloituksia voi tapahtua, mikäli ne ovat olleet ennakkoon sovittuja.

– Teoreettisesti, jos rupeamme hiuksia halkomaan, niin kyllä. Vainaja saattaa olla hetken aikaa juridisesti elossa, kunnes viranomaiset ovat saaneet ilmoituksen kuolemasta, sanoo Pohjois-Savon hyvinvointialueen johtajaylilääkäri Antti Hedman.

Kuoleman toteaminen ei tapahdu hetkessä; se vaatii lakien mukaista prosessia, jossa laillistettu tai lupakirjakoulutuksen saanut lääkäri tunnistaa kuoleman. Tämä voi aiheuttaa viiveitä, mikäli esimerkiksi vainaja on kuljetettava kauas, kuten Rautavaaran kunnassa, jossa vainajia kuljetetaan jopa 70 kilometrin päähän kuoleman toteamista varten.

Hedman korostaa, että erityisesti vanhusten hoitokeskuksissa tämä on ongelmallista. Kun hoitajat eivät voi virallisesti todeta asukkaita kuolleiksi, he tekevät kuitenkin arvion siitä, onko elintoiminnot loppuneet. Jos hoitosuunnitelmassa ei ole elvytystoimenpiteitä, näissä tilanteissa on vaarana, että elvytyksiä yritetään, mikä voi johtaa inhimillisiin kärsimyksiin.

Mielenkiintoista on, että lainsäädäntöä ollaan yhä päivittämässä. Jo vuonna 2020 sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltiin lakimuutosta, jonka mukaan sairaanhoitajat voisivat varmistaa kuoleman toteamisen. Tämä mahdollistaisi ruumiiden nopeamman siirron asianmukaisiin tiloihin, kuten kylmävarastoihin, mikä taloudellisesti ja inhimillisesti olisi järkevämpää.

– Meidän pitäisi joustavasti mukauttaa lakeja nykyiselle tilannetta, jotta muutkin terveydenhuollon ammattilaiset voisivat olla osaisia vainajan suojelussa ja äkillisissä tilanteissa, Hedman toteaa.

Lakimuutosten odotetaan tuovan tarpeellisia muutoksia erityisesti pyhäpäivinä, jolloin lääkäreiden saatavuus voi olla ongelmallista. Kuoleman toteaminen on ollut haasteellista erityisesti silloin, ja se on aiheuttanut aiemmin kritiikkiä.

Voimme siis kysyä: onko lainsäädäntömme ajan tasalla kuoleman tunnistamisen ja sen jälkeisten toimien osalta? Entä mitä vaikutuksia tästä on vainajille ja heidän omaisilleen? Tämä aihe kaipaa vielä paljon keskustelua ja huomioita.