Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) on julkaissut lokakuussa 2023 raportin, joka tuo esille vakavia ongelmia nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa. Ostopalveluiden käyttö tuo mukanaan haasteita, joiden seurauksena potilaiden sitoutuminen hoitoon heikkenee huomattavasti. VTV:n mukaan nuorella voi pahimmillaan olla vuoden aikana yli kymmenen eri hoitavaa lääkäriä, mikä luo potilaalle epävarmuutta ja katkoksia hoitosuhteissa.

Raportissa todetaan, että ostopalvelutyöntekijät ovat usein tilapäisiä ja vaihtuvat nopeasti. Tämä tarkoittaa sitä, että nuorten hoitoon liittyvien tietojen ja hoitosuunnitelmien tuntemus jää pintapuoliseksi, mikä vaikuttaa hoidon jatkuvuuteen ja laatuun. VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Ville-Veikko Pulkka korostaa, että jatkuva henkilökunnan vaihtuvuus aiheuttaa potilaille kenties turhauttavaa epävarmuutta, mikä puolestaan heikentää hoidon tehokkuutta.

Ostopalvelut jyräävät hyvinvointialueiden taloudellisen toimintakyvyn: niiden kustannukset ovat korkeammat verrattuna vakituiseen henkilöstöön. VTV:n mukaan ostopalvelutyöntekijöille maksetaan enemmän, mikä aiheuttaa epätasa-arvoa työyhteisössä ja kuormittaa vakituista henkilökuntaa, joka joutuu jatkuvasti perehdyttämään uutta työntekijää.

Lisäksi havaittiin, että tietyillä alueilla, kuten Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa, nuorisopsykiatrisiin palveluihin ei ollut tarjolla lainkaan nuorille suunnattuja perusterveydenhuollon mielenterveys- ja päihdepalveluja. Tämä aiheuttaa valtavia alueellisia eroja sekä hoidon saatavuudessa että laadussa, mikä on vastoin lainsäädännön vaatimaa yhdenvertaisuutta.

Poikkeamat näkyvät myös hoitoon pääsyn nopeudessa ja potilaiden saamassa hoidossa. Etelässä, kuten Etelä-Savossa, perusterveydenhuollon mielenterveyskäynnit ovat jopa 40 prosenttia yleisempiä kuin Helsingin kaupungissa. Tämä herättää kysymyksiä siitä, miksi eroja esiintyy niin selvästi eri alueiden välillä.

VTV suosittelee, että sosiaali- ja terveysministeriö sekä hyvinvointialueet kehittävät ostopalveluja niin, että hoidon jatkuvuus ja palvelujen laatu voidaan varmistaa. Myös ikärajojen tulisi perustua lääketieteellisiin kriteereihin, ei satunnaiseen jakoon, jotta nuoret saisivat tarvitsemaansa apua ajoissa. Nyt palveluvalikoimassa nähdään liian suuret ikärajat, jotka voivat estää nuoria saamasta oikeaa hoitoa oikeaan aikaan.

Tämä raportti avaa keskustelun siitä, miten suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä voidaan parantaa nuorten saamia palveluja ja varmistaa, että he saavat hoitoa ilman turhia viiveitä tai esteitä.