Entinen rauhanturvaaja ja väitöskirjatutkija Olli Nurmi, joka palveli Libanonissa vuosina 2012–2013, pitää YK:n Unifil-rauhanturvaoperaatiota epäonnistuneena ja vaatii sen lopettamista. Toisin kuin alkujaan oli toivottu, rauhanturvaajien läsnäolo ei ole pystynyt estämään väkivaltaa maassa.

Tällä hetkellä Unifilissa palvelee noin 10 000 rauhanturvaajaa yli 40 eri maasta. Nurmi painottaa, että rauhanturvaajien raskaasti varustetut joukot olivat suunniteltu toimimaan turvallisuuden takaajina, mutta tämä rooli on jäänyt puutteelliseksi äärijärjestö Hizbollah:n valloittavan vaikutusvallan vuoksi Etelä-Libanonissa.

Viime aikoina alueella on nähty toimintaa, jossa Israel ja Hizbollah ovat vaihdelleet ohjusiskuja, ja myös Iran on ryhtynyt tukemaan Hizbollahia. Nurmi sanoo, että nykyinen lähestymistapa ei toimi väkivallan ehkäisemiseksi, ja rauhanturvaajien tarve kyseenalaistuu entisestään.

Nurmi nostaa esiin, että YK:n pitäisi harkita vaihtoehtoja nykyiselle operaatiossa. Hän ehdottaa kahta mahdollista suuntaa: joko lisätä rauhanturvaajien valtuuksia tai vähentää niiden roolia merkittävästi. Toinen vaihtoehto voisi olla, että Libanonin valtion omat asevoimat ottavat ja hallitsevat tilannetta itsenäisesti.

Suomessa ollut rauhanturvatoiminta Libanonissa jatkuukin yhä rauhallisissa tunnelmissa – nykyisin toiminnassa on noin 200 suomalaista rauhanturvaajaa. Komentaja everstiluutnantti Jukka Honkanen kertoo, että tilanne suomalaisjoukkojen kohdalla on rauhallinen, eikä merkkejä maahyökkäyksistä ole nähtävillä. Honkanen vakuuttaa, että suomalaisten suojautumismahdollisuudet ovat hyviä ja kotiuttamisesta ei ole tällä hetkellä keskusteltu. "Tilanteen muuttuessa radikaalisti harkitsemme toki toimintamme jatkamista", Honkanen mainitsee.

Libanonin tilanne herättää kansainvälisiä huolenaiheita, ja Nurmi ehdottaa, että kansainvälisessä yhteisössä on aika kysyä, mitä oikeasti voidaan tehdä, jotta alueelle saadaan pitkäkestoista rauhaa.