Kansainvälisen teollisuuden asiantuntijat varoittavat, että Venäjältä tuleva alumiini on edelleen merkittävä tekijä Euroopan markkinoilla, huolimatta EU:n asettamista pakotteista. Tutkivan toimittajan Knut Rognerudin mukaan alumiini symboloi Venäjän talouden syvää yhteistyötä Euroopan kanssa.

Venäjä oli ennen sodan syttymistä yksi merkittävimmistä fossiilivapaan alumiinin tuottajista globaalisti, ja EU puolestaan suuri ostaja.

Rognerud huomauttaa, että neljäsosa EU:n alumiinivaroista on peräisin Venäjältä, ja että monilla teollisuudenaloilla – kuten ilmailussa, merenkulussa ja autoteollisuudessa – on ollut syvällinen riippuvuus venäläisestä alumiinista.

Alumiini on tunnettu kestävyyttä ja keveyttään, joka tekee siitä välttämättömän raaka-aineen monilla aloilla.

EU:n komissio on äskettäin päättänyt kieltää venäläisen raaka-alumiinin tuonnin, mutta siirtymäaika tätä päätöstä varten on asetettu vuoteen 2024.

Tämä päätös on herättänyt pelkoa siitä, että alumiinin hinnat saattavat nousta ja tämä vaikuttaa suoraan Euroopan työmarkkinoihin.

Rognerud on julkaissut teoksen Oligarkki – kuinka Venäjä huijasi länteä (2024), jossa hän tarkastelee Oleg Deripaskan, venäläisen oligarkin, toimintaa alumiinimarkkinoilla.

Deripaska on yksi maailman suurimmista alumiinituottajista ja hänen yrityksensä Rusal on ollut lännen pakotelistalla vuodesta 2018.

Kriitikkojen mukaan häntä epäillään rahanpesusta, joka hyödyttää Venäjän hallitusta ja sen armeijaa.

Kirjassaan Rognerud väittää, että Deripaska on kietonut valtansa eurooppalaisiin päättäjiin ja teollisuuteen, ja että tämä yhteistyö on jatkunut pitkään ennen Ukrainaan kohdistunutta hyökkäystä vuonna 2022.

Nato on nostanut alumiinin kriittisten raaka-aineiden listalle, ja sen merkitys asevalmistuksessa korostuu entisestään.

Alumiinia käytetään laajalti asejärjestelmissä sen keveyden ja kestävyyden vuoksi.

Rognerud kysyy, miten tämä EU:n päätös vaikuttaa voimakkaasti kasvavaan eurooppalaiseen puolustusteollisuuteen, joka on saanut osakseen valtavat rahoituspanostukset komissiolta.

Patria, joka on Suomen puolustusvoimien strateginen kumppani, on suhtautunut arvoituksellisesti alumiininsa alkuperään.

Yhtiö kertoo hankintojensa olevan hyvin pieniä, mutta ei halua kommentoida lisää alumiinin alkuperästä tai siitä, miten uudet EU:n päätökset vaikuttavat heidän toimintaansa.

Viime vuosina Suomen alumiinin tuonti on merkittävästi vähentynyt venäläisen alumiinin suhteen.

Vuonna 2020–2021 venäläisen alumiinin osuus tuonnista oli noin 13 prosenttia, mutta vuonna 2023 se putosi alle prosenttiin.

Vuonna 2023 suurimmat raaka-alumiinin tuontimaat olivat Norja ja Saksa, jotka näyttävät edelleen olevan riippuvaisia venäläisestä alumiinista.

Alumiinin markkinat ovat olleet erityisen haavoittuvia, ja puuttuva venäläinen alumiini tarkoittaa suurta kysyntää muilla markkinoilla.

Jussi Aro, Purso Oy:n toimitusjohtaja, varoittaa, että tilanteen muuttuessa alumiinin saatavuuden väheneminen voi vaikuttaa merkittävästi tuleviin rakennusprojekteihin ja puolustusinvestointeihin Euroopassa.

”On selvää, että eurooppalaiset päättäjät hikoilevat nyt”, Rognerud sanoo, viitaten siihen, että yritysten vaikeus jäljittää alumiinin alkuperää on suurempi ongelma kuin monet ymmärtävät.

Kysymys kuuluu: pystytäänkö tulevaisuudessa estämään venäläisen alumiinin virtaaminen Eurooppaan? Vastaus tuskin on niin yksinkertainen kuin toivottaisiin.