Vuosi sitten tartuin vanupuikkoon ja hieroin sitä posken sisäpintaan. Näytteet sujahtivat kirjekuoreen ja matkasivat Atlantin yli tutkimuksiin, joissa noin 40 000 suomalaista on käynyt ennen minua. Tämä lukema vastaa yli 30 miljoonan ihmisen kehitysmaailmalla tekemien geenitestien vaatimustasoa.

Dna-testit, joita markkinoidaan kuluttajille, ovat sukututkijoiden mukaan uteliaisuustutkimuksia. Niiden tehneet ihmiset ovat usein kiinnostuneita eri syistä, kuten etsimään eloonjääneitä sukulaisia tai vahvistamaan aikaisempia sukututkimuksiaan.

Kävi selväksi, että olin 91,6 prosenttisesti suomalainen, juureni vilkkuivat Kanta-Hämeessä ja Pirkanmaalla. Testi ei kuitenkaan tarjonnut minulle mitään varsinaisesti uutta tietoa, ja haploryhmien tarkistaminen tuntui pian tylsältä. En oikein jaksanut perehtyä genetiikkaan tai perinteiseen sukututkimukseen. Jäin kaipaamaan sitä, mistä perimässäni oleva pieni prosentti italialaista verta oikein tulee.

Motivaationi oli toisaalta vain uteliaisuteni tyydyttäminen ja kysymykseen vastaaminen: ovatko testin tulokset tarkkoja? Isäni on edelleen isäni, vaikka hiustenvärini poikkeaa hänen omastaan. Luonteenpiirteet kuitenkin yhdistävät meitä.

Kaikkien on kuitenkin helppo olettaa, että geenitesti paljastaa heidän perhesiteensä. Ruotsalaisessa SVT-ohjelmassa kerrotaan, mitä tapahtuu, kun dna-testi yllättää ja paljastaa, ettei isäksi oletettu henkilö olekaan biologinen isä. Ann-Christine, yksi ohjelman osallistujista, kuvailee tunnettaan: ”Silloin koko maailmani romahti.” Hän kysyi itseltään, miksi hänen äitinsä ei ollut kertonut totuutta, ja on pitänyt etsiä oikea biologinen isänsä, vaikka hän kasvoi kasvatti-isänsä kanssa.

Dna-sukututkija Peter Sjölund auttaa Ann-Christinea löytämään vastauksia kysymyksiin, jotka ovat vaivanneet häntä pitkään. Dna-kartoitukseen perustuva sukututkimus voi vaatia kukoistavaa työtä sähköisistä arkistoista ja kirkonkirjoista.

Ohjelmassa Sjölund näyttää käytännön esimerkein, miten uusi dna-tekniikka auttaa löytämään vastauksia ennen ratkaisemattomiin kysymyksiin. Ann-Christinen tapauksessa vastauksen löytäminen oli erityisen haastavaa, mutta lopulta hänen biologinen isänsä, Sixten, paljastui. Sixten oli jo kuollut, mutta hänen siskopuolensa haluaa tutustua Ann-Christineen.

Nykypäivänä geenitestit ovat helposti saatavilla ja ne voidaan tehdä melkeinpä hetken mielijohteesta. Ennen kuitenkin kuin päätät tehdä testin, punnitse, haluatko oikeasti tietää asiasta enemmän. Onko tieto hyödyllistä, vai onko se pelkästään tuskaa? Kun kaivelet menneitä, saattaa tulla yllättäviä löytöjä, ja testin myötä saatat paljastaa tietoa sukulaisista, jotka eivät haluaisi, että heidän menneisyytensä paljastuu.