Heinolassa on noussut vilkasta keskustelua perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun Harri Salosen tekemästä aloitteesta, joka ehdottaa kahden sivun poistamista lukion yhteiskuntaopin oppikirjasta. Salosen mukaan tämä on tarpeellista, koska nykyisessä oppikirjassa puolueita käsitellään vinoutuneesti, ja hänen mielestään perussuomalaiset on ainoa puolue, jota kuvataan populistiseksi.

Aloitteesta on noussut erimielisyyksiä, sillä ainakin perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Mikko Rautkoski ilmoitti, ettei ollut tietoinen asiasta etukäteen ja ettei se edusta koko ryhmän kantaa. Rautkoski korosti, että oppikirjat ovat ammattilaisten laatimia, eikä niiden sisältöä tulisi muokata kevyesti.

Heinolan lukion rehtori Johannes Rinkinen huomautti, että tällaisen aloitteen käsittely on poikkeuksellista Suomessa, jossa oppimateriaalien ennakkotarkastus ei ole ollut käytäntönä. Hän mainitsi, että vaikka asiasta on keskusteltu opettajien keskuudessa, opiskelijat eivät ole osoittaneet suurta kiinnostusta aloitetta kohtaan. Rinkinen odottaa rauhassa kaupungin ohjeita asian suhteen.

Koulutuksen johtaja Pia Helander kertoi, että tämä on hänen uransa ensimmäinen kerta, kun kaupunkiin tulee tällainen aloite oppikirjoista. Helanderin mukaan opetussisällöistä päättäminen kuuluu koulun sisäiseen operatiiviseen toimintaan ja että oppikirjojen valinnat eivät ole ylimmän johdon vastuulla. Aloitteen käsittely vie kuitenkin viranhaltijoilta useita tunteja ja vaatii huolellista taustatyötä.

Kaupunginvaltuutetut ovat esittäneet kritiikkiä Salosen aloitteen suhteen. Esimerkiksi Parempi Heinola -ryhmän puheenjohtaja Ville-Matti Kuusela piti aloitetta vastuuttomana resurssien haaskaamisena. Hän korosti, että kaupungin viranhaltijoiden aikaa olisi parempi käyttää tärkeämpiin asioihin. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Niina Varjo ihmetteli myös, onko valtuutetun roolissa todella asianmukaista puuttua oppimateriaaleihin tällä tavalla.

Tämä tilanne on herättänyt laajaa keskustelua koulutuksen ja koulupolitiikan tasolla, ja se on osoitus siitä, kuinka tärkeää on varmistaa, että oppimateriaalit ovat hyvin laadittuja ja tasapuolisia kaikille opiskelijoille. Onko oppimateriaaleihin puuttuminen oikea tapa edistää koulutuspolitiikkaa, vai onko se vain pinnallista reagointia? Keskustelu jatkuu.