Naistentauteihin ja synnytyksiin erikoistuva Juuso Isotalo, 32, työskentelee Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Hän on havainnut, että monet naiset vierastavat mieslääkäreitä, mikä on vaikuttanut miehistä gynekologiksi erikoistuvien määrän vähenemiseen.

Isotalon mukaan potilailla on yhä oikeus kieltäytyä hoidoista ja tutkimuksista, ja syyt voivat vaihdella kulttuurista henkilökohtaisiin huonoihin kokemuksiin. Hän ymmärtää, että potilas voi tuntea olonsa epämukavaksi miehen kanssa, mikä ilmenee useina kieltämisinä hoitotilanteissa. Potilaan tunteet ja kokemukset ovat ensisijaisia, ja suuren vaikutuksen niihin tekevät myös aikaisemmat huonot kokemukset terveydenhuollossa.

Malaistaja naistentauteihin erikoistuvista miehistä on Turussa Juuso Isotalo, joka on ainutlaatuisessa asemassa opiskelujensa jälkeen. Hän on työskennellyt alalla jo viisi vuotta ja on edelleen erikoistumisopintojen loppusuoralla. Tutkimusten mukaan gynekologin uralle ryhtyviä miehiä on Suomessa yhä hyvin vähän - Helsingissä heitä on vain seitsemän, kun naisten määrä kasvaa jatkuvasti.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastot osoittavat, että naisten määrän kasvu alalla on ollut huimaa: vuonna 2000 naisten määrä oli 112 ja vuonna 2021 se oli jo 402, kun samalla miesten määrä laski 72:sta 40:een. Tämä kehitys herättää huolta siitä, kuinka miesten mahdollisuudet erikoistua ja oppia tarvittavia taitoja heikkenevät yhä enemmän.

Naistentautien professori Päivi Polo on opettanut lääkärin opiskelijoita yli 25 vuotta, ja hän on myös huomannut saman ilmiön. Kiinnostuksen puute lääketieteen alalla naisille, joilla on aiempaa huonoa kokemusta, näyttää vaikuttavan miehiin, jotka miettivät, kannattaako heidän valita tätä erikoisalaa. Polo uskoo, että kieltämiset voivat todella vaikuttaa oppimistavoitteiden saavuttamiseen.

Miten tämä kehitys vaikuttaa tasasuhteiden kehitykseen lääkärikunnassa? Polo nostaa esiin tärkeän keskustelun siitä, kuinka miehiä kohdellaan alalla. "Puhumme naisten tasa-arvosta, mutta emme saa unohtaa, että miesten mahdollisuuksia kouluttautua ja saada käytännön kokemusta gynekologisista tutkimuksista rajoitetaan," hän toteaa. Tämä voi aiheuttaa epätasa-arvoista tilannetta sekä koulutuksessa että työelämässä.

Monet nuoret naiset valitsevat yhä enemmistöisesti naispuoleisia gynekologeja, mikä on johtanut siihen, että nuoret miesgynekologit kokevat työnsä olevan haastavampaa kuin aiemmin. Tämä kehitys on huolestuttava, sillä se voi vaikuttaa myös potilaiden hoidon laatuun ja saatavuuteen tulevaisuudessa, mikäli miehiltä puuttuu kokemusta ja osaamista eri tilanteissa.

Harva miesgynekologi ei silti ole toivoton tapaus. Esimerkiksi Juha Mäkinen, pitkäaikainen gynekologi ja emeritusprofessori, on huomannut, että kokeneet miehet saavat edelleen potilaita, mutta nuoremmat kollegat ovat jääneet varjoon. Tämä herättää kysymyksiä tulevaisuudesta ja siitä, miten saamme miehet palaamaan alalle, jonka on oltava monimuotoinen ja kaksisuuntainen.

Onko tämä kehitys vain alkua suuremmalle muutokselle vai onko trendi vakavampi ja syvemmällä juurtunut ilmiö? Seuraavien vuosien aikana tutkimustulokset ja potilaspalautteet paljastavat, miten gynekologian kenttä kehittyy ja mitä se merkitsee tuleville sukupolville. Tämä keskustelu onkin nyt ajankohtaisempi kuin koskaan!