Viimeisen vuoden aikana kirjallisuudessa on tapahtunut paljon järkyttäviä paljastuksia, jotka ovat pakottaneet meidät pohtimaan rakastamiamme kirjailijoita uusista näkökulmista. Erityisesti kanadalaisen Nobel-palkitun kirjailijan Alice Munron teoksiin on kohdistunut lisääntynyttä huomiota hänen tyttärensä Andrea Skinnerin julkistettua rankkoja kokemuksiaan.

Skinner kertoi, että Munron aviomies oli käyttänyt häntä hyväkseen, mikä sai aikaan laajalti huomiota. Tämä häilyvä rajapinta fiktioiden ja todellisuuden välillä on noussut entistä suurempaan tarkasteluun, erityisesti Munron teemoista, jotka käsittelevät perhesalaisuuksia, onnettomia avioliittoja ja seksuaalista hyväksikäyttöä.

Alice Munron novellit ovat tunnettuja siitä, että ne käsittelevät vaiettuja, mutta ajankohtaisia aiheita. Kirjallisuuden asiantuntija Riikka Pirinen nostaa esille, että Munron tuotannon arviointikriteerit ovat muuttuneet, erityisesti Me Too -liikkeen myötä, joka ylitti aiemmat hyväksynnän rajat monen suuren taiteilijan kohdalla.

”Munrosta on tullut oman fiktionsa hahmo”, Pirinen toteaa. Hän huomauttaa, että Munron elämän tapahtumat nyt varjostavat hänen novelliensa merkityksiä ja tulkintoja, tehden niistä entistä monimutkaisempia ja haastavampia ymmärtää. Milloin taiteilijaneroille annetaan anteeksi heidän huonot käytöksensä? Kysymys on yhä pinnalla.

Monet lukijat ovat hyötyneet Munron kirjoitustaidosta, mutta onko hänen tuotantoaan nyt vaikeaa lukea ilman, että ajattelee hänen elämäänsä? Paljastukset ovat muuttaneet tapaa, jolla lukijat näkevät Munron teosten teemat. Novellit, kuten vuonna 1993 julkaistu 'Vandaalit', herättävät erityisesti huolta aiheista, jotka liittyvät lasten hyväksikäyttöön.

Ida Pimenoff, kirjailija ja kritiikin asiantuntija, huomauttaa, että novellin vahva kerronnallinen rakenne ei ole muuttunut, mutta lukijat saattavat nyt suhtautua niihin eri tavalla. Hänen mukaansa vaikeat aiheet, jotka ovat olleet keskiössä Munron kirjoittamisessa, ovat entistä haastavampia käsitellä ja tulkita paljastusten jälkeen.

Lisäksi on tärkeää, että kirjallisuudessa käsitellään myös vaikeita ja moraalisesti kyseenalaisia teemoja, vaikka ne saattavat herättää epämukavia tunteita. Kirjoittaminen vaikeista aiheista voi itse asiassa avata keskusteluja ja tuoda esille asioita, jotka muuten jäisivät pimentoon.

Kritiikin kenttä on muuttunut ja monet alan asiantuntijat painottavat, että lukijat ja kriitikot voivat nyt arvioida Munron tuotantoa eri lähtökohdista. Henkilökohtaiset paljastukset voivat tuoda lisää syvyyttä novellien merkitykseen, mutta samalla ne voivat myös rajoittaa lukijoiden kykyä nauttia niistä. Miten me tulemme suhtautumaan Munron novellien kauneuteen ja taituruuteen nyt? "Kaunokirjallinen arvo, joka Munrolla on, ei ole kadonnut, mutta mielipiteet hänen tuotannostaan ja hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan saattavat olla entistä monivivahteisempia", Pimenoff toteaa.

Kysymys kuuluu: voimmeko edelleen nauttia ja arvostaa Munron teoksia, vai jäävätkö ne historiallisesti vain muistoiksi vaikeista ajoista?