Pelastusalan ammattilaiset kohtaavat yhä useammin väkivaltaa ja epäasiallista kohtelua työssään, mikä on saanut monet heistä huolestumaan sekä työympäristöstään että psykososiaalisesta hyvinvoinnistaan. Viime kesänä ja syksyllä tehdyn Pelastusopiston kyselyn mukaan peräti joka viides pelastaja on kokenut fyysistä väkivaltaa tai seksuaalista häirintää potilaidensa tai asiakkaidensa kanssa. Kyselyyn osallistui noin tuhat pelastajaa, ja sen tulokset ovat herättäneet laajaa keskustelua alalla.

Kyselystä kävi ilmi, että väkivallasta kärsivät sekä työkaverit että asiakkaat. Yhteensä puolet vastaajista oli kokenut väkivaltaa kuluneen vuoden aikana, ja erityisesti asiakastilanteissa väkivalta on yleisempää kuin työpaikan sisällä. Verbaalinen ja fyysinen väkivalta, uhkailu sekä syrjintä ovat olleet yhteisiä kokemuksia kenttätyötä tekevillä pelastajilla.

Oliver Saalin, Pelastusopiston tutkijan mukaan, väkivaltaan liittyvät kokemukset voivat vaikuttaa vakavasti pelastajien työmotivaatioon ja jopa johtaa alan vaihtoon. "Väkivalta työsuhteessa aiheuttaa työuupumusta, mikä on huolestuttavaa", hän toteaa ja varoittaa, että tilanne voi eskaloitua entisestään ilman asiasta puhumista.

Tutkimuksessa eriteltiin seitsemän väkivallan muotoa, mukaan lukien fyysinen väkivalta, verbaalinen väkivalta, uhkailu, omaisuuteen kohdistuva väkivalta, seksuaalinen häirintä sekä vihamielisyys, joka voi muistuttaa työpaikkakiusaamista. Verbaalinen ja vihamielinen käytös oli yhtä yleistä työpaikan ulkopuolella kuin sisätiloissa, mutta fyysistä väkivaltaa koettiin selvästi enemmän ulkopuolisissa tilanteissa.

Marko Lehtonen, Keski-Suomen pelastuslaitoksen työsuojeluvaltuutettu, ei ollut kyselyn tuloksista yllättynyt. Hänen mukaansa väkivallan kohtaamista työyhteisössä väheksytään edelleen, vaikka asiakas- ja potilastilanteisiin on varauduttu paremmin. Pelastushenkilöstölle annetaan nykyisin viiltosuojattuja vaatteita ja harkitaan luotiliivien käyttöä tapauksissa, joissa uhka on ilmeinen.

Nuoremmat pelastajat ovat kuitenkin osoittautuneet aiempaa tietoisemmiksi väkivallan haitoista, sillä sukupolven vaihtuminen on tuonut mukanaan lisää koulutusta ja tukea. Silti, Lehtosen mukaan, ilmoituksia työyhteisön sisäisestä väkivallasta tehdään edelleen liian vähän tiiviin työyhteisön pelkojen vuoksi. "On tärkeää luoda ympäristö, jossa väkivallasta voidaan puhua avoimesti ja asianmukaisesti", hän painottaa.

Miten tämä kaikki vaikuttaa pelastajien hyvinvointiin? Jos väkivaltaan ei puututa ajoissa, se voi johtaa työuupumukseen ja heikentyneen mielenterveyden lisäksi jopa kriisitilanteiden hallinnan heikkenemiseen. Pelastajien ikimuistoiset hetket auttavat heitä selviytymään henkisesti, mutta jos he itse kokevat väkivallan uhkaa, se voi vaikuttaa heidän kykyynsä auttaa muita.

Keskustelu väkivallasta pelastuspalveluissa on siis enemmän ajankohtainen kuin koskaan. Lisääntyvä väkivalta voi kääntää katseet ja resurssit pelastajien suojelemiseen sosiaalisten suhteiden ja varusteiden parantamisen kautta. Seuraavat askeleet tulisi olla selvittää, miten väkivallan uhkaa voi vähentää ja miten pelastajat voivat palata työhönsä turvallisemmassa ympäristössä.