Kun Sirpa Selänne antoi haastattelun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteelle, valtakunnassa syttyi valtava keskustelu. Jenkeissä asuvan kotiäidin mielipiteet aiheuttivat niin suurta suuttumusta, että sekoittivat koko sosiaalisen median.

Selänteen tunnustautuminen Donald Trumpin tukijaksi teki hänestä kohun keskipisteen. Yleisradion koomikko, joka tunnetaan kyseenalaisista kommenteistaan, kutsui häntä ”maanpetturiksi” ja väitti hänen olevan laitaoikeistolainen, joka ajattelee vain omaa etuaan. Tämä on huolestuttavaa, sillä sananvapauden sijaan sille, mitä voi sanoa tai ajatella, näyttää olevan tiukat rajat.

Taloussanomien toimittaja kommentoi, että Selänteen väitteet olivat valeuutisten kaltaisia ja rinnasti häntä Trumpiin. Selänne väitti, että Suomessa käytetään valtavia summia verorahoja, jotka lähetetään “jonnekin Afrikkaan”. Vaikka toimittajat kiirehtivät korjaamaan tätä väitettä, eniten huomiota herättivät emotionaaliset reaktiot ja vihapuheet.

Selänne puhui myös ongelmasta, joka on korruptio. Tällöin hänen sanomisiaan tulkittiin väärin, ikään kuin hän olisi väittänyt, ettei verorahoja käytetä Suomessa. Tässä on selvästi kysymys myös ihmisten kyvystä kuunnella ja ymmärtää toisiaan. Voiko kansalainen kyseenalaistaa asioita huomisesta kadustaan tai muisteloista menneisyydestä ilman, että hänet lytätään?

On tärkeää, että keskustelussa on tilaa eri mielipiteille ja näkökulmille. Kuitenkin, kun Selänteen kaltaisia julkisuuden henkilöitä tuomitaan ilman todellisia perusteita, yhteiskunnallista keskustelua rajoitetaan. Tämä on huolestuttavaa, koska se saattaa estää uusia ideoita ja kritiikkiä tarvittavista muutoksista.

Toinen kova kritiikki tuli myös siitä, että A-studiossa asiantuntija ilmaisi närkästyksensä siitä, että toimittaja uskalsi ohjata keskustelua. Tämä on perinteinen journalistinen tehtävä, mutta Suomessa on totuttu toiseenlaiseen käytäntöön, jossa toimittajat lähes pelkäävät kyseenalaistaa virallista linjaa. Miksi pelätä keskustelua ja erilaisia näkökulmia?

Viime viikolla nähtiin myös, kuinka Selänteen mielipiteet herättivät voimakkaita reaktioita jopa hänen läheisissään, kuten hänen miestään Teemu Selännettä kohtaan. Tämä on huolestuttava ilmiö, joka heijastaa laajempaa kulttuurista painetta olla sanomatta tai tekemättä mitään, mikä poikkeaa valtavirrasta. Onko tämä uudenlaista sensuuria?

Suomessa elämme yhä autoritaarisessa ympäristössä, jossa erilaisia mielipiteitä kohdellaan epäluuloisesti. Oikeus ajatella ja sanoa asioita vapaasti on uhattuna, ja tilanne ei ole muuttumassa paremmaksi. Meidän on hyvä kysyä, mitä tämä tarkoittaa demokratialle ja sananvapaudelle, ja onko vielä toivoa avarakatseisemmasta keskustelusta tai jopa ajattelun vapautuksesta.