Luonto

Suomalainen maaseutuelämä on täynnä haasteita, mutta yksi merkittävimmistä huolenaiheista piilee seudun susikannan kasvussa. Tuupovaaran kylässä asuva Keijo Rautanen ei ole ainoastaan poninsa Emppua suojelevana isäntänä, vaan hän on myös aktiivinen susien havainnointi- ja tutkimustyön toteuttaja. Rautanen on sitoutunut varmistamaan, ettei sudet pääse tunkeutumaan hänen pihapiiriinsä.

Keijon arjessa sudet ovat jatkuva pelko. Hän on kehittänyt oman keinonsa pitää ne loitolla: keittiön ikkunassa roikkuva kangas täynnä käytettyjä sukia. Sukat, joiden tarkoituksena on levittää ihmisen hajua, voivat estää petojen pääsyn tielle.

Rautanen asuu keskellä tiheää susireviiriä vain muutaman kilometrin päässä itärajasta. Joensuun alueella vakinaistunut susikanta on kasvanut merkittävästi, ja Rautanen on päättänyt olla osa ratkaisua. Hän kerää susien DNA-näytteitä, joiden avulla voi muodostaa tarkemman arvion alueen susikannasta. "Haluan, että totuus tulee ilmi, ja että saamme faktat pöytään" hän toteaa jyrkästi.

Rautasen keräämat DNA-näytteet ovat tuottaneet tärkeää tietoa. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa viime talvena löydettiin jopa kymmenen suden yksilöä kuluvan alueen DNA-näytteistä. Vaikka Rautasen kerääminen keskittyy vain lähiseutuun, hänen saamansa tiedot ovat kriittisiä päätöksenteossa.

Sudet ovat kuitenkin rynnänneet lähemmäksi, jopa kirjaimellisesti pihan yli. Rautanen muistaa elävästi, kuinka sudet hyökkäsivät hänen tilallaan hevoslaitumelle vuonna 2015, jolloin yksi hänen hevosistaan loukkaantui puolustaessaan poniaan. Tämä epämiellyttävä kokemus on jäänyt pysyvästi Rautasen mieleen. "Kuka nyt haluaisi nähdä rakkaittensa kärsivän?" hän sanoo huolestuneena.

Hälytysten kymmenet kamarit valvovat hänen omaisuuttaan, ja jokainen pieni ääni saa hänet varuillaan. Hänellä on käytössään riistakameroita, jotka ilmoittavat puhelimeen, jos jokin liikkuu lähistöllä. "Se auttaa minua saamaan ponini turvaan ajoissa", hän selittää.

Viime talvella Rautanen sai kiireisen puhelun just ennen kuin riistakamera ilmoitti susista hänen lähellään. "Menin heti kotiin ja siirsin ponin talliin. Sudet olivat jääneet odottamaan yötä, että voisivat hyökätä. Minun oli pakko toimia", Rautanen muistelee.

Ontuvan ponin tai puolustavan isännän on ymmärrettävä, että sudien käyttäytyminen on muuttunut. Rautanen huomauttaa, että sudet ovat käyneet rohkeammiksi ja häilyvät yhä enemmän pihapiirissä. "Ne ovat luopuneet pelostaan ihmisten suhteen", hän sanoo todeten, että suden kannanhoidollinen metsästys on tarpeen. Tämä hakisi tasapainoa ihmisen ja luonnon välille, ja auttaisi paluuta aikaisempaan, pelokkaaseen suden käyttäytymiseen.

Elämä Tuupovaarassa on Rautaselle jatkuvaa varpailleen olemista ja huolenpitoa, mutta hän tuntee myös tikittävän ajan. "Meidän tulisi olla valmiita, ja tietää milloin eläimemme on otettava suojaan", hän painottaa. Kaikkien eläinten ystävien on yhdessä otettava vastuu siitä, että sudet pysyvät riittävän kaukana elinympäristöstämme.