Alaikäisiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat yhä paljastamaton vitsaus, jonka käsittelyprosessi voi venyä vuosiksi. Rikosuhripäivystyksen (Riku) Etelä-Suomen aluejohtaja Jenni Hellman kuvailee tilannetta ”valitettavan tutuksi” monille uhreille.

Esimerkkinä Hellman nostaa Ennin, 18, joka joutui seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi ollessaan lapsi. Virallinen rikosilmoitus tehtiin, kun hän oli 16-vuotias, mutta tapaus on yhä syyttäjän pöydällä, odottaen päätöstä.

Pitkät odotusajat voivat vaikuttaa nuorten mielenterveyteen ja kykyyn edetä elämässään. Hellman kertoo, että prosessin keskellä oleminen aiheuttaa valtavaa stressiä nuorille ja heidän perheilleen.

”Keskeneräinen prosessi kuormittaa nuorta ja hänen perhettään molemmin puolin”, Hellman huomauttaa. ”Odotuksen aikana uhri on usein psyykkisessä tilassa, jossa tiedon puute seuraavista askelista on erityisen vaikeaa.”

Kun poliisin esitutkinta on saatu päätökseen, tutkimus siirtyy syyttäjälle syyteharkintaan. Levottomuus syyteharkinnan lopputuloksesta on yleinen tunne uhreille, joista monet eivät saa tietoa prosessin edistymisestä.

Hellmanin mukaan uutinen syytteettömyydestä tulee usein yllätyksenä – monesti juuri silloin, kun vanhemmat ja nuoret ovat alkaneet toivoa oikeutta. Tällaiset tapaukset jättävät syvät arvet, ja perheet tuntevat syvän pettymyksen oikeusjärjestelmää kohtaan.

Uuden lain myötä, joka tuli voimaan 1. lokakuuta 2023, alaikäisten vakavia rikoksia on käsiteltävä kiireellisesti. Laki tuo toivoa lapsiuhrien aseman parantamiseen, mutta se ei kuitenkaan valitettavasti koske nuoria, jotka täyttävät 18 vuotta prosessin aikana. Tämä tarkoittaa, että he siirtyvät kiireettömyyteen, vaikka rikosilmoitus olisi tehty heidän ollessaan alle 18-vuotiaita.

”Tällainen hyväkin aikaisemmin aloitettu esitutkinta voi tuntua epäreilulta, jos uhri joutuu kokemaan, että hänen asiansa käsittely viivästyy”, Hellman sanoo.

Mikäli uhri täyttää 18 vuotta, kuulustelut ja oikeuskäsittely tapahtuvat eri tavalla. Alaikäisten kohdalla riittää poliisin esitutkinnassa videoitu kuulustelu, kun taas täysi-ikäisiltä vaaditaan henkilökohtaisia kuulemisia.

Aikuisilla on merkittävä rooli alaikäisen tukemisessa. Hellman muistuttaa, että lapsi saattaa kokea paineita jättää asioita kertomatta, jottei huolestuttaisi vanhempiaan. Aikuisen tulee muistaa, että uhrin kokemuksia ei voi ohittaa, eikä siihen liity häpeää.

”Perheessä on tärkeää keskustella lapsen kanssa rikosprosessin aikatauluista ja siitä, mitä jatkossa tapahtuu ikätason mukaan”, Hellman korostaa. ”Arjen rutiinien ylläpitäminen on avainasemassa, koska se helpottaa perheen sopeutumista ja toipumista traumasta.”

Rikosuhripäivystys tekee myös arvokasta työtä tarjoamalla huolenpidon ja tuen uhreille, jotta he voivat kokea turvallisuutta ja toivoa tulevaisuudeltaan.