Suomen huippu-urheilu kohtaa nyt historiallisia haasteita, sillä Opetus- ja kulttuuriministeriö on ilmoittanut lopettavansa suoraan rahoituksen jakamisen Olympiakomitealle. Tämä merkittävä päätös tuli julki maanantaina ja sillä on vakavat seuraukset pienen mukautuvan talouden ja huipputason urheilijoiden kannalta.

Aikaisemmin ministeriö on vuosittain myöntänyt Olympiakomitealle tietyn määrän rahaa, jota se puolestaan on jaellut lajiliitoille valmennuksen tehostami­seen. Oikeuskanslerinviraston uusi lausunto on saanut tämän käytännön kyseenalaiseksi, sillä se katsoo olevan ristiriidassa Suomen perustuslain 124. pykälän kanssa, joka koskee julkisten varojen jakamista.

Tämä muutos tarkoittaa, että jatkossa ministeriö jakaa rahoituksen suoraan lajiliitoille, mikä heikentää Olympiakomitean asemaa ja asiantuntijatoimintaa suomalaisessa huippu-urheilussa. Vuonna 2023 eri lajeille jaettiin yhteensä noin 6,5 miljoonaa euroa, joten muutos voi merkitä mittavaa rahoitusaukkoa suomalaisille urheilijoille ja valmentajille.

Huippu-urheiluyksikön vt. johtaja Jaana Tulla on tuhottuaan paineet rauhoitellut tilannetta kertomalla, että yhteistyö ministeriön kanssa jatkuu, vaikka rahoituksellinen valta on nyt mennyt ohi. Tämä pieni lohtu ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että 46 lajiliittoa, jotka ovat jo esittäneet suunnitelmiaan, odottavat epätoivoisesti tukea ja varmuutta tulevaisuudestaan.

Erityisen huolestuttavaa on, että aikaisemmista tuista ilmoittaminen on tapahtunut paljon aikaisemmin, mutta nyt ministeriö avaa hakuprosessinsa vasta marraskuussa. Tämä tarkoittaa, että monilla urheilulajeilla on suuria vaikeuksia taata valmentajien ja urheilijoiden jatkuvuus ja toimintaedellytykset.

Urheiluliittojen johtajat ovat heräilleet ongelman vakavuuteen ja ovat yhtä mieltä siitä, että nopea reaktio ja kiinteä yhteistyö ministeriön kanssa on ensiarvoisen tärkeää. Osa pienemmistä liitoista saattaa kärsiä taloudellisesti raadollisemmin kuin suurimmat, joilla on enemmän varoja puskurina. Tällaisessa tietoturvattomissa olosuhteissa on pelko, että osa lahjakkaista nuorista urheilijoista saattaa jäädä ilman valmennusta tai mahdollisuuksia kehittää itseään.

Ministeriö on jo aloittanut selvitystyön siitä, miten rahoitusrakenne voitaisiin parantaa ja mikä sen tulevaisuus tulee olemaan. Esko Ranto, toimiessaan ministeriössä, korosti, että tämä ei ole valtataistelu Olympiakomitean kanssa, vaan kyse on työjakamisesta, jossa kummankin osapuolen on löydettävä synergiaa.

Tämä voi olla yllätyksellinen muutos urheilukulttuurin kentällä, joka on tottunut tiettyyn toimintatapaan. Nykyiset urheilijat ja valmentajat eivät saa pelkästään huomioida muutoksen tuomia haasteita, vaan heidän olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä, jotta suomalainen huippu-urheilu säilyy kilpailukykyisenä kansainvälisillä kentillä.