Netflixin ensimmäinen suomalaiselokuva Pikku Siperia on epätasainen yhdistelmä jännäreitä ja slapstick-komediaa. Elokuvan ensi-ilta on 21.3.2025, mutta sen alkuperäinen nimi on jo herättänyt huomiota: Pikku Siperia.

Ohjaajana toimii Dome Karukoski, joka on aiemmin ohjannut elokuvan Tolkien, joka oli hänen paluunsa Hollywoodiin. Nyt hän on saanut vietyä suomalaista elokuvaa uudelle tasolle Netflixin kautta.

Pikku Siperia perustuu Antti Tuomaisen romaaniin ja kertoo fiktiivisestä Hurmevaaran pikkukylästä, jonka rauha rikkoontuu meteoriitin pudottua talviyönä paikallisen rallikuskin auton katon läpi. Kylän kaupunginjohtaja uskoo, että meteoriitti tuo kylälle rikkautta, ja siksi tälle järjestetään ympäri vuorokauden vartiointi. Vartiointi lankeaa paikalliselle papille, jonka roolia esittää Eero Ritala.

Visuaalisesti elokuvassa on kauniita talvimaisemia, mutta silti sen visuaalinen kerronta jää monilta osin liian tavanomaiseksi. Ohjaajana Karukosken on saatava enemmän irti Suomen kauniista maisemista. Elokuvan kuvauksiin on osallistunut useita paikkakuntia, kuten Nurmes, Valtimo ja Lieksa, kuitenkin ne eivät varsinaisesti tarjoa tarpeeksi erilaisia visuaalisia elementtejä.

Eero Ritalan esittämä pappi tuo elokuvaan hieman syvyyttä, mutta hänen vaimonsa Krista, jota esittää Malla Malmivaara, jää lopulta heikoksi hahmoksi. Useimmat muut hahmot ovat stereotypioita, joiden käsikirjoitus tuntuu pintapuoliselta ja yhden idean varassa.

Elokuvan huumori on kesyä ja se ei onnistu tavoittamaan mustan huumorin syvyyksiä, minkä vuoksi se muuttuu kaiken kaikkiaan pettymykseksi. Vitosina esiintyvät nuohtaupunkevat komediat ja ylimalkaiselta vaikuttavat dialogit vangitsevat meidän huomiotamme vain hetkeksi.

Äänimaailma on mielenkiintoinen, mutta se ei kykene pelastamaan elokuvan kokonaista sisältöä. Vaikka Panu Aaltion musiikit ovat alkuun viehättäviä, ne alkavat pian toistua ja menettävät viehätystään.

Pikku Siperia ei onnistu yhdistämään eri elementtejä tyydyttävästi: se on joko liian pehmeä jännärikaudelle tai liian vitsikäs draamaan. Elokuvan teemat - kuten usko, rakkaus ja perhesiteet - jäävät liian pinnallisiksi, eikä niiden varaan voi rakentaa kunnollista jännitystä tai komediaa.

Verrattuna muihin suomalaisiin tuotantoihin, kuten Miia Tervon Ohjus-elokuvan, Pikku Siperia ei onnistu tuomaan edeltäjiinsä yhtä rikkaita ja monipuolisia hahmoja tai tarinoita. Ensimmäinen suomalainen Netflix-elokuva, jos näin voidaan ylipäätään sanoa, hukkui Netflixin loputtoman perusbulkin sekaan.

Yhteenvetona, Pikku Siperia on kiinnostava yritys tuoda suomalaisen elokuvan ääni globaalille areenalle, mutta valitettavasti se ei suoriudu tarpeeksi tehokkaasti. Yleisön on mahdotonta jäädä kaipaamaan, kun mielessä on omaisuutta saada kirjoittaa oma arvostelunsa ja kertoa mitä puuttui!