PIKKU SIPERIA (Suomi 2025). Ohjaus: Dome Karukoski. Käsikirjoitus: Dome Karukoski ja Minna Panjanen, perustuen Antti Tuomaisen romaaniin. Elokuvan näyttelijäkaarti on täynnä suomalaisia huippunimiä, kuten Eero Ritala, Malla Malmivaara ja Tommi Korpela.

Ei ole sattumaa, että elokuvahistorian ensimmäinen suomalainen Netflix-tuotanto perustuu Antti Tuomaisen romaaniin. Pohjoismainen eksotiikka ja viihdyttävyys yhdistyvät tavalla, joka houkuttelee kansainvälisiä katsojia. Tuomaisen teokset ovat tunnettuja monimutkaisista juonistaan ja hämmentävistä käänteistään, mikä erottaa ne geneerisistä skandidekkareista.

Elokuvassa Hurmevaaran itäsuomalaisen taajaman ankea mutta kiehtova viehätysvoima erottuu selkeästi muista elokuvista, kuten kliseisistä islantilaisista kalastajakyläelokuvista. Ohjaaja Dome Karukoski tuo esiin Tuomaisen pohjoisen hulluuden, ja elokuvan henkilöhahmot kilpailevat eksentrisyydellään.

Talviset maisemat sekä kaipuu selviytymiseen luovat leikkisän, mutta synkän tunnelman. Katsojan naama venyy hymyyn, kun paikallinen kirkonmies pakottaa ammattirikollisen nuolemaan kylmää lyhtypylvästä. Tämä absurdin koominen tilanne juurruttaa elokuvan historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, jota suomalaiset katsojat helposti mieltävät.

Karukosken ohjaus on leimallisesti omaperäinen: se alkaa voimakkaasti, mutta jossain vaiheessa tarina laahaa. Eero Ritalan esittämä pastorin henkilökohtainen kiirastuli syttyy, ja tarina alkaa kiihtyä. Elokuvan absurdius kerää vauhtia loppua kohden, nostattaen jännitystä ja kiinnostusta.

Vaikka elokuva saattaa vaikuttaa paikoin tyylillisesti horjuvalta, se on kuitenkin vahva kokonaisuus. Karukoski onnistuu luomaan teoksen, joka kunnioittaa lähdemateriaalia ja samalla luo uudenlaisen elokuvallisen kokemuksen. Antti Tuomainen ei ole vain juonivetoinen dekkarikirjailija, vaan itsenäinen tutkimusmatkailija, joka koettelee, mitä dekkarigenre voi olla.

Koko tarina käynnistyy, kun meteoriitti putoaa paikallisen rallikuskin auton päälle. Tämä avaruuskivi herättää kiinnostuksen ja vie elokuvan kohti rikollisia käänteitä. Ritalan esittämä kirkonmies valvoo meteoriittia samalla kun hän navigoi henkilökohtaisten haasteidensa, kuten parisuhdekriisin, kanssa. Kriisi ja rikkoudet yhdistyvät vauhdikkaasti, mikä tekee elokuvasta entistäkin houkuttelevamman.

Lopuksi, meteoriitin merkitys häviää, kun tarinan ytimessä ovat ihmiset ja inhimilliset konfliktit, jotka käyvät taistelua sekä ulkoisten että sisäisten demonien kanssa. Pikku Siperia ei ole vain tarina rikoksista ja mysteereistä, se on matka kohti todellista ymmärrystä ihmisluonnosta.